Kirjallisuudentutkimus:sisäislukija
sisäislukija
sisäislukija |
Määritelmä
tekstistä abstrahoitava hypoteettinen lukijahahmo, malli tai roolihahmo, jolle sisäistekijän oletetaan osoittavan kertomuksensa
Selite
Sisäislukija on saksalaisen Wolfgang Iserin teoksessaan Der implizite Leser (1972, engl. The Implied Reader) käyttöön ottama käsite. Sisäislukijalla on tekstin omaksumisen kannalta tarpeelliset moraaliset, kulttuuriset, ikään, koulutustasoon jne. liittyvät erityisominaisuudet, jotka ovat sopusoinnussa sisäistekijän vastaavien kanssa. Sisäislukija on hahmoteltavissa ainoastaan tekstin pohjalta.
Seymour Chatman korostaakin teoksessaan Story and Discourse (1978), että sisäislukija on sanaton: sillä ei ole omaa ääntä, eikä se voi kommunikoida suoraan lukijan kanssa. Todellisen lukijan (real reader, actual reader) luentaan vaikuttavat hänen tekstinulkoiset kokemuksensa ja tietomääränsä. Sisäislukija eroaa myös fiktiivisestä yleisöstä, joka on tekstin sisäiseen maailmaan oletettu kertojan kuuntelija.Erikieliset vastineet
implied reader | englanti (English) | |
impliziter Leser | saksa (Deutsch) |
Lähikäsitteet
- ihannelukija (vieruskäsite)
- lukija (vieruskäsite)
- sisäistekijä (vieruskäsite)
- yleisö (vieruskäsite)
Käytetyt lähteet
Alaviitteet
Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 2.11.2024: Kirjallisuudentutkimus:sisäislukija. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Kirjallisuudentutkimus:sisäislukija.)