Kirjallisuudentutkimus:retorinen kertomustutkimus
retorinen kertomustutkimus
| retorinen kertomustutkimus |
Retorinen kertomuksentutkimus liittyy osaksi toisen maailmansodan jälkeistä retoriikan tutkimusta (ns. uusi retoriikka). Siinä retoriseksi esitetään mitä tahansa tekoa, joka pyrkii saamaan aikaan tietyn vaikutuksen yleisössä symbolisin keinoin. Suuntauksen klassikoksi nousseen Wayne C. Boothin mukaan murhaakin voi ajatella retoriseksi teoksi tässä mielessä.
James Phelanin määritelmän mukaan kertomus on ”joku kertomassa jollekulle muulle jossain tilanteessa ja jotain varten, että jotain tapahtui tai on”. Muotoilussa korostuu teko, teon tarkoituksellisuus (intentionaalisuus), tavoitteellisuus ja yleisösuhde. Kertomusta tutkitaan retoriselta kannalta tekstinä, joka on rakennettu tietyllä tavalla tiettyä vaikutusta ajatellen. Samalla sen kielellisiä ja kertovia piirteitä ajatellaan viime kädessä (vain) välineeksi tavoitteellisessa toiminnassa. Retorinen kertomusteoria on Boothin mallia seuraten lähestynyt tekstiä kerrostuneena. Suomessa Pekka Tammi yhdisti Boothin kertovan kommunikaation mallin Seymour Chatmanin strukturalistiseen narratologiaan. Peter Rabinowitz on erotellut edelleen tasoja, joilla yleisöstä (audience) voidaan puhua. Rabinowitz ja Phelan ovat eritelleet lukemisen konventioita.
Kertomus ei retoriselta kannalta ole koskaan kenelle tahansa. Kertominen on tapahtumien välittämisen lisäksi vastaanottajan olettamista tietynlaiseksi ja pyrkimystä muovata tätä vetoamalla arvoihin, tunteisiin ja järkeen (klassisen retoriikan ethos, pathos ja logos) sekä esteettiseen tajuun.
Koska kertomus on ajallinen rakennelma, yleisöön vetoamista on syytä tutkia vaihettaisena ja dynaamisena. Tätä varten Phelan on kehittänyt kertomuksen etenemisen (narrative progression) käsitteen ja erityisesti esteettisen ja eettisen yhteyden selventämiseksi teoriaa lukemisesta vasteena arvostelmien (judgments) ohjaukseen tekstissä. Hänen erottelunsa tiedonjulkistamis- tai paljastusfunktion (disclosure function) ja kertojafunktion (narrator function) välillä tuo esille sen, miksi retorinen kertomustutkimus suosittaa tekstin tarkastelua kerroksellisena. Kertomuksen dynamiikkaa on tutkittu laajasti myös Tel Avivin funktionalistisessa poetiikassa (Perry).Lähikäsitteet
- jälkiklassinen narratologia (kokonaisuuskäsite)
- kertomustutkimus (yläkäsite)
- klassinen narratologia (kokonaisuuskäsite)
Alaviitteet
Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 21.11.2024: Kirjallisuudentutkimus:retorinen kertomustutkimus. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Kirjallisuudentutkimus:retorinen kertomustutkimus.)