Kirjallisuudentutkimus:eroottinen kirjallisuus
eroottinen kirjallisuus
| eroottinen kirjallisuus |
Toisin kuin pornografinen kirjallisuus, eroottinen kirjallisuus ei keskity pelkän seksin kuvaamiseen. Rajanveto eroottisen ja pornografisen välillä on tosin usein vaikeaa ja kulttuurisidonnaista. Eroottista kirjallisuutta lienee esiintynyt kaikkien maiden kirjallisuudessa kaikkina aikoina.
Varhaiseen sanskritinkieliseen kirjallisuuteen kuuluu esim. erotiikan käsikirja Kama Sutra (n. 100-300, lyh. suom.), jonka on laatinut Mallanāyāka Vātsyāyana. Intiassa lemmentaito (kāmaśāstra) oli ornaopinalansa, joka kuului urbaaniin sivistykseen ja runoilijan koulutukseen. Erotiikkaa (kāma) pidettiin yhtenä elämän kolmesta päämäärästä. Arabikulttuurista on peräisin kaksi merkittävää eroottista runokokoelmaa: Hamasa ja Mu'allaqat (900-l.). Persian-, arabian- ja turkinkielisissä eroottisissa runoissa käytetään yleisesti gaseelia. Kiinalainen alan klassikko on anonyymin tekijän romaani Chin Ping Mei (n. 1610, lyh. suom.).
Eroottisuus on luonteenomaista myös kreikkalaisten Sapfon ja Anakreonin runoille sekä monille Kreikkalaisen antologian (n. 925) epigrammeille. Roomalaisia erootikkoja ovat Catullus, Propertius, Martialis ja Ovidius. Ovidiuksen (43 eKr. - 17 jKr.) teoksella Ars amatoria eli Ars amandi (Rakastamisen taito) oli suuri vaikutus keskiajan kirjallisuuteen ja hovirakkauden idean muotoutumiseen. Keskiaikainen Carmina Burana sisältää goliardirunoilijoiden eroottisia tekstejä 1100-1200-luvulta. Keskiajan eroottista kirjallisuutta edustavat myös Gottfried von Strassburgin "Tristan" (n. 1210), Giovanni Boccaccion Decamerone (1348-53, suom.) ja Geoffrey Chaucerin Troilus and Criseyde (n. 1385). Renessanssin aikana mm. Matteo Maria Boiardo, Torquato Tasso, Ludovico Ariosto, Edmund Spenser, Christopher Marlowe, William Shakespeare, John Donne ja Pierre de Ronsard julkaisivat eroottista runoutta. Klassismin ja valistuksen kausien jälkeen runous erotisoitui jälleen 1800-luvulla: tästä esimerkkejä löytyy mm. Théophile Gautierin, Charles Baudelairen, Stéphane Mallarmén, Paul Verlainen sekä englantilaisten prerafaeliittien tuotannosta. D. H. Lawrencen romaani Lady Chatterley's Lover (1928, Lady Chatterleyn rakastaja) on tunnettu esimerkki sellaisesta eroottisesta kirjallisuudesta, joka aiemmin kiellettiin pornografisena.
Voimakkaan eroottinen on myös Volter Kilven (1874-1939) runollinen esikoisteos Bathseba. Davidin puheluja itsensä kanssa (1900). Kilven myöhäistuotantoa edustava saaristolaiseepos Alastalon salissa (1933) sisältää sekin paljon katsomisen erotiikkaa. Uudemmassa kotimaisessa kirjallisuudessa erotiikan ja seksuaalisuuden kuvaukset on nostettu esiin esimerkiksi Eeva Kilven romaanin Tamara (1972) ja Katja Ketun romaani Kätilö (2011) yhteydessä.Erikieliset vastineet
| erotic literature | englanti (English) | |
| littérature erotique | ranska (français) | |
| erotisk Iitteratur | ruotsi (svenska) | |
| erotische Literatur | saksa (Deutsch) | |
| erootiline kirjandus | viro (eesti) |
Lähikäsitteet
- pornografinen kirjallisuus (vieruskäsite)
Käytetyt lähteet
Alaviitteet
Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 15.11.2024: Kirjallisuudentutkimus:eroottinen kirjallisuus. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Kirjallisuudentutkimus:eroottinen kirjallisuus.)