Kirjallisuudentutkimus:gaseeli
gaseeli
gaseeli | (harvinainen) |
Gaseeli rakentuu 5-12 säeparista siten, että ensimmäisen säeparin loppusointu jatkuu kaikissa tasalukuisissa säkeissä; riimirakenne on aa ba ca da (jne.). Gaseeli voidaan lukea ja tulkita joko maallisena tai mystisenä rakkausrunona. Kuuluisia gaseelirunoilijoita ovat persialaiset Omar Khaijam (n. 1048 - n. 1131), Sa'di (n. 1212-92) ja Hafiz (n. 1320-90).
Gaseeleilla ja muulla persialaisella runoudella on keskiajalta lähtien ollut huomattava vaikutus eurooppalaiseen kirjallisuuteen. J. W von Goethe kirjoitti kokoelmansa West-östlicher Diwan (1819, Länsi-itämainen divaani) Hafizin innoittamana. Saksalaisista myös Friedrich Rückert ja August von Platen Hallermünde ovat julkaisseet gaseeleja. Suomessa gaseelia ovat hyödyntäneet ainakin pietistinen pappismies Lars Stenbäck sikermissään "Accordes" (1837, 1839, Sointuja), Uno von Schrowe ja Otto Manninen, jonka kokoelman Virrantyven (1925) päättävä "Kultaiset torvet" alkaa säepareilla:
Sävelkuorot korkeat ilmoja kukkuroi,
kevät kenttiä maan tuhat tuhatta kirjavoi.
lankaikkinen, ruhtinaallinen runsaus -
runon pienet piirrot ei sitä virkkaa voi.
Oli rikkaampi laulu leivosen siivekkään
sinikirkkaudessa, kun kimmelsi kevään koi.
Suvi-illan kukkalehdoissa leikamoi.
Erikieliset vastineet
ghazel | englanti (English) | |
ghasal | ranska (français) | |
ghasel | ruotsi (svenska) | |
Ghasel | saksa (Deutsch) | |
gaseel | viro (eesti) |
Käytetyt lähteet
Alaviitteet
Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 21.11.2024: Kirjallisuudentutkimus:gaseeli. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Kirjallisuudentutkimus:gaseeli.)