Kirjallisuudentutkimus:eklogi

    Tieteen termipankista

    eklogi

    eklogi
    Määritelmä lyhyt, aiemmin latinankielinen paimenruno, joka sisältää usein draamallista dialogia, myös pitemmän runon tällainen osa
    Selite

    Käsitteen otti käyttöön roomalainen Vergilius (70-19 eKr.) pastoraalisten paimenlaulujen kokoelmastaan Eclogae eli Bucolica. Keskiajalla Dante, Petrarca ja Boccaccio elvyttivät runomuodon. Eklogi oli suosittu 1400-1500-luvulla varsinkin Espanjassa ja Englannissa, koska se oli kätevä muoto moraalisten allegorioiden esittämiseen; tunnettu on esim. Edmund Spenserin The Shepheardes Calendar (1579). Eklogi kukoisti erityisesti Englannissa renessanssista 1800-luvulle.

    1700-luvulta alkaen nimitystä on toisinaan käytetty myös kaupunkiaiheisista runoista, joista paimenhahmo on jo kadonnut; modernille eklogillekin on tunnusomaista draamallinen dialogi. Moderneja eklogeja löytyy mm. järvikoulukunnan runoudesta. 1900-luvun tunnettuja eklogeja ovat mm. W. H. Audenin "The Age of Anxiety: a Baroque Eclogue" (1947) ja Robert Frostin "Build Soi" (1952).
    Lisätiedot Kreikan ekloge=valikoima

    Erikieliset vastineet

    eclogueenglanti (English)
    eclogalatina (Latina)
    éclogueranska (français)
    eklogruotsi (svenska)
    Eklogesaksa (Deutsch)

    Lähikäsitteet

    Käytetyt lähteet

    HosiaisluomaY2003, OjalaA

    Alaviitteet

    Lähdeviittaus tähän sivuun:
    Tieteen termipankki 21.11.2024: Kirjallisuudentutkimus:eklogi. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Kirjallisuudentutkimus:eklogi.)