eklogi


eklogi

Määritelmä lyhyt, aiemmin latinankielinen paimenruno, joka sisältää usein draamallista dialogia, myös pitemmän runon tällainen osa

Selite

Käsitteen otti käyttöön roomalainen Vergilius (70-19 eKr.) pastoraalisten paimenlaulujen kokoelmastaan Eclogae eli Bucolica. Keskiajalla Dante, Petrarca ja Boccaccio elvyttivät runomuodon. Eklogi oli suosittu 1400-1500-luvulla varsinkin Espanjassa ja Englannissa, koska se oli kätevä muoto moraalisten allegorioiden esittämiseen; tunnettu on esim. Edmund Spenserin The Shepheardes Calendar (1579). Eklogi kukoisti erityisesti Englannissa renessanssista 1800-luvulle.

1700-luvulta alkaen nimitystä on toisinaan käytetty myös kaupunkiaiheisista runoista, joista paimenhahmo on jo kadonnut; modernille eklogillekin on tunnusomaista draamallinen dialogi. Moderneja eklogeja löytyy mm. järvikoulukunnan runoudesta. 1900-luvun tunnettuja eklogeja ovat mm. W. H. Audenin "The Age of Anxiety: a Baroque Eclogue" (1947) ja Robert Frostin "Build Soi" (1952).

Lisätiedot Kreikan ekloge=valikoima

Erikieliset vastineet

eclogue	englanti (English)
ecloga	latina (Latina)
éclogue	ranska (français)
eklog	ruotsi (svenska)
Ekloge	saksa (Deutsch)

Lähikäsitteet

pastoraali (yläkäsite)

Käytetyt lähteet

HosiaisluomaY2003, OjalaA

Alaviitteet

Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 22.12.2024: Kirjallisuudentutkimus:eklogi. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Kirjallisuudentutkimus:eklogi.)

Siirry tarkastelemaan sivun muokkaushistoriaa →