Kirjallisuudentutkimus:pastoraali

    Tieteen termipankista

    pastoraali

    pastoraali
    Määritelmä paimenidylli, paimenruno tai paimennäytelmä
    Selite

    Pastoraaleilla ei ole ollut paljoakaan tekemistä paimenten usein raskaan arkielämän kanssa. Yleensä niissä luodaan idealisoiva kuva rauhallisesta ja viattomasta oleilusta; keskeisenä teemana on kaupungin ja maaseudun vastakohtaisuus. Pastoraaliperinteen aloitti kreikkalainen Theokritos (n. 310-250 eKr.) idylleillään, joissa runoilija kuvailee synnyinseutunsa Sisilian paimenten elämää Aleksandrian urbaanille lukijakunnalle. Vergilius runoili ekloginsa Theokritokselta saamiensa virikkeiden pohjalta ja vakiinnutti käsityksen muinaisesta pastoraalisesta kulta-ajasta. Theokritoksesta alkaen pastoraalien tavanomaisia elementtejä ovat olleet paimenten välinen laulukilpailu, ihannoidun naisen ylistys ja paimenen kovan onnen valittelu. Valtaosa paimenrunoudesta on lyyristä runoutta, jossa kuvastuvat paimenen mielialat, joskus myös paimenelämän ankeus, kuten sateisen päivän pituus, nälkä, yksinäisyys ja petoihin kohdistuva pelko.


    Longoksen pastoraalinen romanssi tai paimenromaani Dafnis et Khloe (100-200-1.) loi mallin, joka oli suosittu erityisesti 1400-1600-luvulla sekä Italiassa, Espanjassa että Englannissa. Renessanssin aikana pastoraali puhkesi uuteen kukoistukseen, joka jatkui barokin ja rokokoon kauteen asti. Maineikkaita lajin edustajia ovat Jacopo Sannazaron Arcadia (ensimmäinen versio 1485), Jorge de Montemayorin Los siete lobros de la Diana (1558), Torquato Tasson Aminta (1573), Edmund Spenserin Shepheardes Calender (1579), Battista Guarinin Il pastor fido (1589), Sir Philip Sidneyn Arcadia (1590)ja Honoré d'Urfén L'Astrée (1607-27). Oman alalajinsa muodostavat sellaiset pastoraalit, joissa paimenten sijaan esiintyvät kalastajat; kalastuspastoraalin klassikko on englantilaisen Izaak Waltonin The Compleat Angler, or, the Contemplative Man's Recreation (1653, Oivallinen onkimies).

    Vähin erin yhä konventionaalisemmaksi koetun pastoraaliperinteen kustannuksella pilailivat sekä Alexander Pope (Pastorals, 1709) että John Gay (The Shepherds's Week, 1714). Paimenelämää idealisoivaa, nostalgista pastoraalirunoutta ilmestyi kuitenkin runsaasti vielä tämän jälkeenkin. Suomalaisesta kirjallisuudesta esimerkkinä mainittakoon suomalais-ruotsalaisen Gustaf Filip Creutzin pastoraalirunoelma Atis och Camilla (1761, Atis ja Camilla).
    Lisätiedot Latinan pastoralis= paimen-; pastor=paimen

    Erikieliset vastineet

    pastoralenglanti (English)
    pastoraleenglanti (English)
    pastoraleitalia (italiano)
    pastoraleranska (français)
    Pastoralesaksa (Deutsch)
    Pastorelle (luo nimityssivu)saksa (Deutsch)
    pastoralvenäjä (русский)
    pastoraalviro (eesti)

    Lähikäsitteet

    Käytetyt lähteet

    HosiaisluomaY2003, OjalaA

    Alaviitteet

    Lähdeviittaus tähän sivuun:
    Tieteen termipankki 21.11.2024: Kirjallisuudentutkimus:pastoraali. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Kirjallisuudentutkimus:pastoraali.)