Kielitiede:tavu

From Tieteen termipankki
Jump to navigation Jump to search

tavu

tavu
Definition puhutun kielen rytmiyksikkö, joka koostuu vähintään yhdestä sonantista ja mahdollisesti sen ympärillä olevista äänteistä
Explanation JK2009: Usein (ja suomessa aina) tavun ytimenä eli välttämättömänä osana on vokaali, ja vokaalit voivat muodostaa yksin tavuja. Toisinaan tavun ytimenä voi olla myös sonorinen eli kuuluvuudeltaan voimakas konsonantti. Kaikissa kielissä on konsonantista ja vokaalista koostuvia tavuja, joita voi pitää tavun perustyyppinä.
Additional Information
VISK2008 Tavu on kielen rytmiyksikkö, joka pienimmillään koostuu lyhyestä tai pitkästä vokaalista tai diftongista; tavun alussa ja lopussa voi lisäksi olla konsonantteja, esim. a-la, uu-si, au-la, kars-ki. Yleisimmät tavutyypit suomessa ovat konsonantti + vokaali sekä konsonantti + vokaali + konsonantti, esim. ka-la, kuk-ka, ta-los-sam-me. (» § 11.)

Equivalents

staavosSuomen romanikieli
syllableenglanti
sílabaespanja
sillabaitalia
音節japani(おんせつ, onsetsu)
täävvkoltansaame
слогmari
stavelsenorja(Bokmål)
stavingnorja(Nynorsk)
stávvalpohjoissaame
syllaberanska
stavelseruotsi
Silbesaksa
слогvenäjä
silpviro

Related Concepts

Sources

KFT1993, KolehmainenT2003, KarlssonF2004, JK2009

References

Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 16.9.2021: Kielitiede:tavu. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Kielitiede:tavu.)


Siirry tarkastelemaan sivun muokkaushistoriaa →