Kielitiede:tavu
tavu
| tavu |
Määritelmä
puhutun kielen rytmiyksikkö, joka koostuu vähintään yhdestä sonantista ja mahdollisesti sen ympärillä olevista äänteistä
Selite
JK2009: Usein (ja suomessa aina) tavun ytimenä eli välttämättömänä osana on vokaali, ja vokaalit voivat muodostaa yksin tavuja. Toisinaan tavun ytimenä voi olla myös sonorinen eli kuuluvuudeltaan voimakas konsonantti. Kaikissa kielissä on konsonantista ja vokaalista koostuvia tavuja, joita voi pitää tavun perustyyppinä.
Lisätiedot
VISK2008 Tavu on kielen rytmiyksikkö, joka pienimmillään koostuu lyhyestä tai pitkästä vokaalista tai diftongista; tavun alussa ja lopussa voi lisäksi olla konsonantteja, esim. a-la, uu-si, au-la, kars-ki. Yleisimmät tavutyypit suomessa ovat konsonantti + vokaali sekä konsonantti + vokaali + konsonantti, esim. ka-la, kuk-ka, ta-los-sam-me. (» § 11.)
Erikieliset vastineet
| staavos | Suomen romanikieli (kaalengo tšimb) | |
| syllable | englanti (English) | |
| sílaba | espanja (español) | |
| sillaba | italia (italiano) | |
| 音節 | japani (日本語) | (おんせつ, onsetsu) |
| täävv | koltansaame (nuõrttsääʹmǩiõll) | |
| слог | mari (марий йылме) | |
| stavelse | norja (norsk) | (Bokmål) |
| staving | norja (norsk) | (Nynorsk) |
| stávval | pohjoissaame (davvisámegiella) | |
| syllabe | ranska (français) | |
| stavelse | ruotsi (svenska) | |
| Silbe | saksa (Deutsch) | |
| слог | venäjä (русский) | |
| silp | viro (eesti) |
Lähikäsitteet
- sonantti (osakäsite)
- nukleus (osakäsite)
- avotavu (alakäsite)
- umpitavu (alakäsite)
- pitkä tavu (alakäsite)
- lyhyt tavu (alakäsite)
Käytetyt lähteet
KFT1993, KolehmainenT2003, KarlssonF2004, JK2009
Alaviitteet
Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 22.12.2024: Kielitiede:tavu. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Kielitiede:tavu.)