Kielitiede:tavu

    Tieteen termipankista

    tavu

    tavu
    Määritelmä puhutun kielen rytmiyksikkö, joka koostuu vähintään yhdestä sonantista ja mahdollisesti sen ympärillä olevista äänteistä
    Selite JK2009: Usein (ja suomessa aina) tavun ytimenä eli välttämättömänä osana on vokaali, ja vokaalit voivat muodostaa yksin tavuja. Toisinaan tavun ytimenä voi olla myös sonorinen eli kuuluvuudeltaan voimakas konsonantti. Kaikissa kielissä on konsonantista ja vokaalista koostuvia tavuja, joita voi pitää tavun perustyyppinä.
    Lisätiedot
    VISK2008 Tavu on kielen rytmiyksikkö, joka pienimmillään koostuu lyhyestä tai pitkästä vokaalista tai diftongista; tavun alussa ja lopussa voi lisäksi olla konsonantteja, esim. a-la, uu-si, au-la, kars-ki. Yleisimmät tavutyypit suomessa ovat konsonantti + vokaali sekä konsonantti + vokaali + konsonantti, esim. ka-la, kuk-ka, ta-los-sam-me. (» § 11.)

    Erikieliset vastineet

    staavosSuomen romanikieli (kaalengo tšimb)
    syllableenglanti (English)
    sílabaespanja (español)
    sillabaitalia (italiano)
    音節japani (日本語)(おんせつ, onsetsu)
    täävvkoltansaame (nuõrttsääʹmǩiõll)
    слогmari (марий йылме)
    stavelsenorja (norsk)(Bokmål)
    stavingnorja (norsk)(Nynorsk)
    stávvalpohjoissaame (davvisámegiella)
    syllaberanska (français)
    stavelseruotsi (svenska)
    Silbesaksa (Deutsch)
    слогvenäjä (русский)
    silpviro (eesti)

    Lähikäsitteet

    Käytetyt lähteet

    KFT1993, KolehmainenT2003, KarlssonF2004, JK2009

    Alaviitteet

    Lähdeviittaus tähän sivuun:
    Tieteen termipankki 28.3.2024: Kielitiede:tavu. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Kielitiede:tavu.)