Kielitiede:sandhi
sandhi
sandhi |
Määritelmä
sanojen rajalla puheen virrassa syntyvä äänteellinen ilmiö, esimerkiksi sanan loppuäänteen vahvistuminen, heikentyminen, häviäminen tai mukautuminen seuraavan sanan alussa olevaan äänteeseen
Selite
Tärkeimpiä sandhi-ilmiöitä ovat sointiassimilaatio (esim. venäjässä), konsonantin artikulaatiotavan tai -paikan muutos, konsonantin heikentyminen taui sekundaaristen äänteiden synty. Suomessa sananloppuinen /n/ omaksuu helposti seuraavan sanan alkukonsonantin artikulaatiopaikan, jos sana alkaa klusiililla: pienem pojan, paksuŋ kirjan. Sandhi-ilmiöillä on kielissä myös monenlaisia alueellisia eroja. Esimerkiksi Länsi-Suomessa sananloppuinen äänne (vaikkapa loppu-n) katoaa usein jäljettömiin vokaalialkuisen sanan edellä, niin että sanojen rajaa ei voi havaita (oo_ ilone_että pääsit kotia). Itä-Suomessa taas suomen kielen historiaan aiemmin kuuluneella loppu-k:lla voi edelleenkin olla vokaalialkuisen sanan edellä edustajanaan ns. puristussupistuma (oo ʔʔ ilonen).
Lisätiedot
VISK2008 Sandhi on nimitys ilmiöille, joita tapahtuu yhtäjaksoisessa puheessa sanojen alku- ja loppuäänteissä eli sanojen rajakohdissa silloin, kun sanat ääntyvät perätysten ilman taukoa. Tällaisia ilmiöitä ovat esim. rajageminaatio (meep pois) sekä erilaiset äänteiden katoamiset, esim. mullei oo. (» § 34–.)
Lähikäsitteet
Käytetyt lähteet
ItkonenT1972, KFT1993, KarlssonF2004, JK2009
Alaviitteet
Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 19.12.2024: Kielitiede:sandhi. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Kielitiede:sandhi.)