Siirry sisältöön

Kielitiede:sandhi

Tieteen termipankista

sandhi

sandhi
Määritelmä (fi)

sanojen rajalla puheen virrassa syntyvä äänteellinen ilmiö, esimerkiksi sanan loppuäänteen vahvistuminen, heikentyminen, häviäminen tai mukautuminen seuraavan sanan alussa olevaan äänteeseen

Selite (fi)

Tärkeimpiä sandhi-ilmiöitä ovat sointiassimilaatio (esim. venäjässä), konsonantin artikulaatiotavan tai -paikan muutos, konsonantin heikentyminen taui sekundaaristen äänteiden synty. Suomessa sananloppuinen /n/ omaksuu helposti seuraavan sanan alkukonsonantin artikulaatiopaikan, jos sana alkaa klusiililla: pienem pojan, paksuŋ kirjan. Sandhi-ilmiöillä on kielissä myös monenlaisia alueellisia eroja. Esimerkiksi Länsi-Suomessa sananloppuinen äänne (vaikkapa loppu-n) katoaa usein jäljettömiin vokaalialkuisen sanan edellä, niin että sanojen rajaa ei voi havaita (oo_ ilone_että pääsit kotia). Itä-Suomessa taas suomen kielen historiaan aiemmin kuuluneella loppu-k:lla voi edelleenkin olla vokaalialkuisen sanan edellä edustajanaan ns. puristussupistuma (oo ʔʔ ilonen).

Lisätiedot (fi)


VISK2008 Sandhi on nimitys ilmiöille, joita tapahtuu yhtäjaksoisessa puheessa sanojen alku- ja loppuäänteissä eli sanojen rajakohdissa silloin, kun sanat ääntyvät perätysten ilman taukoa. Tällaisia ilmiöitä ovat esim. rajageminaatio (meep pois) sekä erilaiset äänteiden katoamiset, esim. mullei oo. (» § 34–.)

Lähikäsitteet

Käytetyt lähteet

ItkonenT1972, KFT1993, KarlssonF2004, JK2009

Alaviitteet

Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 6.2.2026: Kielitiede:sandhi. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Kielitiede:sandhi.)