Kielitiede:leksikaalinen presuppositio
leksikaalinen presuppositio
| leksikaalinen presuppositio |
Larjavaara (2007) käyttää termiä verbi- tai lausetäydennyksen saavien verbien, kuten faktiivisten ja kontrafaktiivisten verbien, täydennyksen kuvaamaa asiaintilaa koskevista presuppositioista. Faktiiviverbit (esim. tietää) presupponoivat täydennyksensä totuudellisuutta riippumatta verbin polaarisuudesta: Tiedät/Et tiedä olevasi hauska presupponoi ’olet hauska’. Sen sijaan kontrafaktiivinen verbi (esim. teeskennellä) presupponoi täydennyksen asiaintilan kieltoa: Hän teeskentelee olevansa opiskelija presupponoi ’hän ei ole opiskelija’. Erotuksena sekä faktiivisille että kontrafaktiivisille verbeille, ei-faktiiviset (tai nonfaktiiviset) verbit, kuten arvella, otaksua ja uskoa, eivät presupponoi mitään täydennyksensä kuvaaman asiaintilan totuudellisuudesta.
Vaikka leksikaalinen presuppositio kytkeytyy lekseemin merkitykseen, tämä tulkinta ei seuraa aina suoraan lekseemistä, vaan koko lauseyhteys vaikuttaa sen syntymiseen. Esimerkiksi verbi luulla on lähinnä 1. persoonan preesensissä ei-faktuaalinen (Luulen osaavani vastata esittää vain puhujan arvion omasta kyvystään), kun taas muissa persoonissa ja menneessä aikamuodossa tulkinta on tyypillisesti kontrafaktiivinen: Hän luulee olevansa tärkeä presupponoi ’hän ei ole tärkeä’; Usein luullaan, että tieteen tulokset olisivat absoluuttisia presupponoi ’tieteen tulokset eivät ole absoluuttisia’; Luulin (ensin), että kurssin lopuksi on tentti presupponoi 'kurssin lopuksi ei ole tenttiä'.Lähikäsitteet
- eksistentiaalinen presuppositio (vieruskäsite)
- presuppositio (yläkäsite)
Käytetyt lähteet
LarjavaaraMa2007, VISK2008, Lakaniemi2019
Alaviitteet
Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 27.3.2025: Kielitiede:leksikaalinen presuppositio. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Kielitiede:leksikaalinen presuppositio.)