Kielitiede:konsonantti
konsonantti
| konsonantti | |||
| kerake | (vanhentunut) |
Määritelmä (fi)
äänne, joka muodostetaan ääntöväylän sulkeumalla tai supistumalla
Selite (fi)
Yleensä konsonantti esiintyy vokaalin kanssa samassa tavussa ns. sivuäänteenä, mutta joissain kielissä resonantit voivat yksinkin muodostaa tavun. Konsonantteja ovat esimerkiksi klusiilit, frikatiivit, sibilantit, affrikaatat, nasaalit ja likvidat.
Nimitys kerake oli käytössä 1800-luvun puolivälistä lähtien noin sadan vuoden ajan.
Lisätiedot (fi)
VISK2008 Konsonantti on äänne, jota äännettäessä huulet tai kieli muodostavat suuväylään sulkeuman tai kapeikon, esim. k, m, s (» § 3–4).
Erikieliset vastineet
| konsonantos | Suomen romanikieli (kaalengo tšimb) | |
| consonant | englanti (English) | |
| consonante | espanja (español) | |
| consonante | italia (italiano) | |
| 子音 | japani (日本語) | (しいん, shiin) |
| konsonantt | koltansaame (nuõrttsääʹmǩiõll) | |
| konsonant | norja (norsk) | |
| konsonánta | pohjoissaame (davvisámegiella) | |
| consonne | ranska (français) | |
| konsonant | ruotsi (svenska) | |
| Konsonant | saksa (Deutsch) | |
| kaashäälik | viro (eesti) | |
| konsonant | viro (eesti) |
Lähikäsitteet
- emfaattinen konsonantti (alakäsite)
- intrusiivinen konsonantti (alakäsite)
- juurikonsonantti (alakäsite)
- kineettinen konsonantti (alakäsite)
- nasaalikonsonantti (alakäsite)
- puolikonsonantti (vieruskäsite)
- staattinen konsonantti (alakäsite)
- vokaali (vieruskäsite)
- yksinäiskonsonantti (alakäsite)
- äänne (yläkäsite)
Käytetyt lähteet
FPS2000, KFT1993, VISK2008, Koranteri1845
Alaviitteet
Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 6.2.2026: Kielitiede:konsonantti. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Kielitiede:konsonantti.)