Siirry sisältöön

Kielitiede:konsonantti

Tieteen termipankista

konsonantti

konsonantti
kerake (vanhentunut)
Määritelmä äänne, joka muodostetaan ääntöväylän sulkeumalla tai supistumalla
Selite

Yleensä konsonantti esiintyy vokaalin kanssa samassa tavussa ns. sivuäänteenä, mutta joissain kielissä resonantit voivat yksinkin muodostaa tavun. Konsonantteja ovat esimerkiksi klusiilit, frikatiivit, sibilantit, affrikaatat, nasaalit ja likvidat.

Nimitys kerake oli käytössä 1800-luvun puolivälistä lähtien noin sadan vuoden ajan.
Lisätiedot
VISK2008 Konsonantti on äänne, jota äännettäessä huulet tai kieli muodostavat suuväylään sulkeuman tai kapeikon, esim. k, m, s (» § 3–4).

Erikieliset vastineet

konsonantosSuomen romanikieli (kaalengo tšimb)
consonantenglanti (English)
consonanteespanja (español)
consonanteitalia (italiano)
子音japani (日本語)(しいん, shiin)
konsonanttkoltansaame (nuõrttsääʹmǩiõll)
konsonantnorja (norsk)
konsonántapohjoissaame (davvisámegiella)
consonneranska (français)
konsonantruotsi (svenska)
Konsonantsaksa (Deutsch)
kaashäälikviro (eesti)
konsonantviro (eesti)

Lähikäsitteet

Käytetyt lähteet

FPS2000, KFT1993, VISK2008, Koranteri1845

Alaviitteet

Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 5.12.2025: Kielitiede:konsonantti. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Kielitiede:konsonantti.)