Kielitiede:konsonantti

From Tieteen termipankki
Jump to: navigation, search

konsonantti

konsonantti
kerake(vanhentunut)
Definition äänne, joka muodostetaan ääntöväylän sulkeumalla tai supistumalla
Explanation Yleensä konsonantti esiintyy vokaalin kanssa samassa tavussa ns. sivuäänteenä, mutta joissain kielissä resonantit voivat yksinkin muodostaa tavun. Konsonantteja ovat esimerkiksi klusiilit, frikatiivit, sibilantit, affrikaatat, nasaalit ja likvidat.


Nimitys kerake oli käytössä 1800-luvun puolivälistä lähtien noin sadan vuoden ajan.
Additional Information
VISK2008 Konsonantti on äänne, jota äännettäessä huulet tai kieli muodostavat suuväylään sulkeuman tai kapeikon, esim. k, m, s (» § 3–4).

Equivalents

konsonantosSuomen romanikieli
consonantenglanti
consonanteespanja
consonanteitalia
子音japani(しいん, shiin)
konsonanttkoltansaame
konsonantnorja
konsonántapohjoissaame
consonneranska
konsonantruotsi
Konsonantsaksa
konsonantviro
kaashäälikviro

Related Concepts

Sources

FPS2000, KFT1993, VISK2008, Koranteri1845

References

Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 15.8.2020: Kielitiede:konsonantti. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Kielitiede:konsonantti.)


Siirry tarkastelemaan sivun muokkaushistoriaa →