Kielitiede:konsonantti

    Tieteen termipankista

    konsonantti

    konsonantti
    kerake (vanhentunut)
    Määritelmä äänne, joka muodostetaan ääntöväylän sulkeumalla tai supistumalla
    Selite

    Yleensä konsonantti esiintyy vokaalin kanssa samassa tavussa ns. sivuäänteenä, mutta joissain kielissä resonantit voivat yksinkin muodostaa tavun. Konsonantteja ovat esimerkiksi klusiilit, frikatiivit, sibilantit, affrikaatat, nasaalit ja likvidat.

    Nimitys kerake oli käytössä 1800-luvun puolivälistä lähtien noin sadan vuoden ajan.
    Lisätiedot
    VISK2008 Konsonantti on äänne, jota äännettäessä huulet tai kieli muodostavat suuväylään sulkeuman tai kapeikon, esim. k, m, s (» § 3–4).

    Erikieliset vastineet

    konsonantosSuomen romanikieli (kaalengo tšimb)
    consonantenglanti (English)
    consonanteespanja (español)
    consonanteitalia (italiano)
    子音japani (日本語)(しいん, shiin)
    konsonanttkoltansaame (nuõrttsääʹmǩiõll)
    konsonantnorja (norsk)
    konsonántapohjoissaame (davvisámegiella)
    consonneranska (français)
    konsonantruotsi (svenska)
    Konsonantsaksa (Deutsch)
    kaashäälikviro (eesti)
    konsonantviro (eesti)

    Lähikäsitteet

    Käytetyt lähteet

    FPS2000, KFT1993, VISK2008, Koranteri1845

    Alaviitteet

    Lähdeviittaus tähän sivuun:
    Tieteen termipankki 15.11.2024: Kielitiede:konsonantti. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Kielitiede:konsonantti.)