Kielitiede:kansankieli

    Tieteen termipankista

    kansankieli | vernakulaari

    kansankieli
    vernakulaari
    Määritelmä
    jollain alueella puhuttu kielimuoto, esimerkiksi jonkin maan, maakunnan tai kaupungin asukkaiden puhuma kieli tai murre, jolla ei ole tietoisesti kehitettyä normistoa ja joka siksi usein kontrastoituu alueen viralliseen, normitettuun standardikieleen
    Selite
    Suomessa kansankieli-termiä on käytetty varsinkin 1870-luvulta 1970-luvulle asti suomen paikallismurteiden yhteisnimityksenä yleis- tai kirjakieleen verrattuna. Murteiden lisäksi termillä viitattiin monikielisessä sääty-yhteiskunnassa yläluokan ja hallinnon käyttämien kielten vastakohtana kaikkiin kouluttamattomien kansanihmisten puhumiin äidinkieliin (esim. Ruotsin kuningaskunnassa suomen lisäksi mm. ruotsiin ja saameen, Venäjällä lukuisiin muihinkin kieliin). Viime aikoina sen rinnalle on tullut lainasana vernakulaari, jossa käsitteellinen kytkös sosiaaliluokkiin ei ole yhtä ilmeinen.
    Lisätiedot


    Nimitys kansankieli vakiintui suomen kieleen aikana, jolloin sitä kehitettiin kansalliskieleksi tavallisen kansan eli rahvaan puhuman kielen pohjalta. Kansankieli oli sivistyneistön käyttämä ideologisoitu yläkäsite, jonka yhteisiä piirteitä saattoi etsiä paikallismurteita empiirisesti tutkimalla. Termi kansankieli on tutkimuskäytössä yhä etenkin silloin, kun tarkastellaan sääty-yhteiskunnan kielimuotoja ja niiden asemaa ym. kielipoliittisia kysymyksiä. Normittamattomaan nykykielen muotoon viittaavana terminä sen käyttö on vähäistä sanan kansa omaksumien pejoratiivisten lisämerkitysten vuoksi. Ks. kuitenkin termiä kansanlingvistiikka, jolla viitataan kansan eli tavallisten ihmisten kieliasenteiden tutkimukseen.

    Termin vernakulaari lähtökohtana oleva latinan sana tarkoitti alkuaan kotona syntynyttä (orjaa), sitten yleisemmin jotain kotoista tai kotimaista, esimerkiksi roomalaista ihmistä, pääkaupungin alkuperäisasukasta, oman maan tapoja, kieltä jne. Henrik Gabriel Porthan käytti 1700-luvun lopulla latinankielistä adjektiivia vernaculus sekä savon murteesta, jota käytettiin hänen mukaansa suomalaisessa runolaulussa, että läntisestä "yleismurteesta", jota taas käytettiin kansalle osoitetussa uskonnonopetuksessa. Nykyisin se kuulostaa neutraalimmalta termiltä kuin sana kansankieli, mikä ehkä tekee sen käytön houkuttelevaksi. Termiä vernakulaari käytetään muilla aloilla ainakin arkkitehtuurissa viittaamassa kansanomaiseen rakennustaiteeseen.

    Erikieliset vastineet

    vernacularenglanti (English)
    vernaculalatina (Latina)
    langue vernaculaireranska (français)
    folkmålruotsi (svenska)
    Volkssprachesaksa (Deutsch)
    народный языкvenäjä (русский)
    rahvakeelviro (eesti)

    Lähikäsitteet

    Käytetyt lähteet

    LaitinenL1997, PaunonenH2001, MikkolaK&LaitinenL2013, ELL

    Alaviitteet

    Lähdeviittaus tähän sivuun:
    Tieteen termipankki 4.11.2024: Kielitiede:kansankieli. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Kielitiede:kansankieli.)