Kielitiede:ei-implikatiivinen verbi
ei-implikatiivinen verbi
| ei-implikatiivinen verbi |
Määritelmä
verbi, jonka infinitiivitäydennyksen toteutuvuus jää avoimeksi
Selite
Esimerkiksi lause Kaisa ajatteli tulla jättää avoimeksi sen, tuliko Kaisa vai ei. Tyypillisiä ei-implikatiivisia verbejä ovat ajatella, haluta, pelätä ja tahtoa. Modaalisista verbeistä mahdollisuutta merkitsevät verbit ovat yleensä ei-implikatiivisia, nesessiiviverbeistä mm. täytyä ja joutua saavat implikatiivisen tulkinnan: Hänen täytyi lähteä kuudelta (ja hän lähti helmat hulmuten). Nesessiivinen velvollisuuksia, sopimuksia ja aikomuksia ilmaiseva pitää-verbi taas käyttäytyy suomen länsimurteissa ei-implikatiivisesti: Hänen piti lähteä kuudelta (mutta hän jäi vielä katsomaan viimeisen näytöksen). (Itämurteissa sama verbi on implikatiivinen eli ilmaisee tapahtuman pakollisuutta; yleiskielessä sillä on sekä ei-implikatiivinen että implikatiivinen tulkinta.)
Lisätiedot
VISK2008 Ei-implikatiivisiksi sanotaan sellaisia verbejä kuin ajatella, haluta, pelätä ja tahtoa, jotka saavat infinitiivitäydennyksen mutta toisin kuin implikatiiviset verbit ne eivät implikoi täydennykseensä sisältyvän proposition olevan tosi tai epätosi. Esim. lause En ajatellut lähteä jättää avoimeksi sen, lähtikö puhuja vai ei. (» § 1561.)
Lähikäsitteet
- faktiivinen verbi
- implikatiivinen verbi (vieruskäsite)
Käytetyt lähteet
KarttunenL1971, HakulinenA&KarlssonF1995, LaitinenL1992
Alaviitteet
Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 21.11.2024: Kielitiede:ei-implikatiivinen verbi. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Kielitiede:ei-implikatiivinen verbi.)