Filosofia:subjektiivinen idealismi

    Tieteen termipankista

    subjektiivinen idealismi

    subjektiivinen idealismi
    Määritelmä idealismin muoto, jonka mukaan tieto voi viitata vain tietoisuudessa oleviin ideoihin
    Selite

    Subjektiivinen idealismi liitetään yleensä George Berkeleyn (1685-1753) empiristiseen filosofiaan. Sen mukaan aistimistoimintamme tuottaa ideoita ja ideoiden kimppuja, mutta mitään takeita meillä ei ole aistimuksista ja havainnoista riippumattomasta todellisuudesta; oleminen on havaittuna olemista eli tietoisuuden tuottamaa vaikutelmaa. Katsomuksen radikalisoimisesta seuraa solipsismi, jossa olemassa on pelkästään tiedostava minä. Berkeleyn mukaan Jumalan kaikenkattava havainto varmistaa kuitenkin sen, että maailmassa on muutakin kuin aistija ja hänen aistinsisältönsä. John Stuart Millin (1806-1873) muotoilemana fenomenalismi, jossa (mielenulkoiset tai materiaaliset) objektit määritellään havaituksi tulemisen pysyvinä mahdollisuuksina, on subjektiivisen idealismin myöhempi versio, joka omaksutiin yleisesti metafyysistä spekulaatiota vastustavissa positivismissa ja loogisessa positivismissa.

    Myös Johann Gottlieb Fichten (1762-1814) transsendentaalista subjektifilosofiaa kutsutaan joskus subjektiiviseksi idealismiksi, vaikka se poikkeaa suuresti Berkeleyn idealismista. Fichten filosofian lähtökohta on itsensä kanssa identtinen tiedostaja (Minä), jota hän pitää kokemuksen välttämättömänä transsendentaalisena ehtona.

    Lähikäsitteet

    Käytetyt lähteet

    Guyer, JauhiainenI2009

    Alaviitteet

    Lähdeviittaus tähän sivuun:
    Tieteen termipankki 20.5.2024: Filosofia:subjektiivinen idealismi. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Filosofia:subjektiivinen idealismi.)