Filosofia:saksalainen idealismi

From Tieteen termipankki
Jump to navigation Jump to search

saksalainen idealismi

saksalainen idealismi
Definition 1700 ja 1800-luvun taitteen filosofinen suuntaus Saksassa, joka korosti kokemuksen sijaan ideoita tiedon lähteenä
Explanation Saksalainen idealismi oli laaja ja monimuotoinen suuntaus Saksan filosofiassa, jonka tärkeimmiksi edustajiksi yleisesti katsotaan Immanuel Kant (1724-1804), Johann Gottlob Fichte (1762-1814), Friedrich Wilhelm Joseph von Schelling (1775-1854) ja Georg Friedrich Wilhelm Hegel (1770-1831). Saksalaisen idealismin aikaa on usein kuvattu saksalaisen filosofian klassiseksi kaudeksi. Suuntaus lähti Kantin transsendentaalisesta idealismista ja saavutti huippunsa Hegelin absoluuttisessa idealismissa. Vaikka suuntauksen ajattelijoille oli yhteistä ideoiden korostus tiedon lähteenä, he käsittelivät muitakin filosofian osa-alueita kuin kognitio- tai tietoteoriaa ja metafysiikkaa, esimerkiksi etiikkaa, estetiikkaa, logiikkaa, oikeusfilosofiaa ja yhteiskuntafilosofiaa.

Equivalents

German idealismenglanti

Related Concepts

Sources

AmeriksK2000, ProteviJ2005

References

Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 7.12.2021: Filosofia:saksalainen idealismi. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Filosofia:saksalainen idealismi.)


Siirry tarkastelemaan sivun muokkaushistoriaa →