tiedon tai kokemuksen mahdollisuuden edellytyksiä koskeva
tiedon tai ymmärryksen tuolla puolella oleva (vanha)
Selite
”Transsendentaalinen” esiintyy tiettävästi ensimmäisenä Platonin filosofiassa, jossa se kuvaa kuvailun tuolla puolen olevaa absoluuttista hyvyyttä. Myöhemmin termi liitettiin Kristinuskon vaikutuksesta myös Jumalaan. Skolastisessa filosofiassa termeillä ”transsendentaalinen” ja ”transsendentti” tarkoitettiin eräänlaisia kaikkeen soveltuvia tai kaikessa esiintyviä käsitteitä.
Immanuel Kant (1724–1804) teki erottelun transsendentin ja transsendentaalisen välillä, siinä missä edellinen viittaa kokemuksen, kuvailun tai tiedon rajoja ylittävään tai rikkovaan todellisuuteen, jälkimmäinen viittaa tähän rajaan tällä rajalla olevaan. Kant viittasi transsendentaalisella erityisesti tiedostuksen ja kokemuksen mahdollisuuden välttämättömiin ennakkoehtoihin eikä se siis ollut missään mielessä transsendenttia. Koska transsendentaaliset käsitteet ja muodot olivat Kantille kaiken kokemuksen edellytyksiä, ne eivät itse voineet olla kokemuslähtöisiä, a posteriori, vaan kokemusta edeltäviä, a priori. Transsendentaalisessa estetiikassa eli transsendentaalisessa havainto-opissaan Kant keskittyi havainnona priori -edellytyksiin, kun taas transsendentaalisessa logiikassa objekeja koskevan ajattelun käsitteellisiin a priori -edellytyksiin. Transsendentaalinen idealismi Kantilla merkitsee, että transsendentaalisen logiikan käsitteet (kategoriat) ja transsendentaalisen estetiikan aistimuksen välttämättömät puhtaat muodot (avaruus ja aika) ovat ideaalisia, ts. eivät viittaa todellisuuden objekteihin tai niiden välisiin suhteisiin vaan siihen tapaan miten ne ilmenevät, ts. miten mieli näitä objekteja välttämättä kuvaa.
Lähdeviittaus tähän sivuun: Tieteen termipankki 3.12.2024: Filosofia:transsendentaalinen. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Filosofia:transsendentaalinen.)
