Filosofia:läpieläminen
läpieläminen | elämys
| läpieläminen | |||
| elämys |
Määritelmä
Husserlilla fenomenologian tutkimuskohde
Selite
Saksalaisessa filosofiassa termi juontaa juurensa Johann Gottlieb Fichteen (1762-1814), jolle elämys merkitsi "subjektin reflektoimatonta täyttyneisyyttä annetusta tilasta". Tälle pohjalla rakentuivat erilaiset elämänfilosofiset näkemykset (esim. Diltheyn "immanenssin ykseys"). Termi oli merkittävä myös uuskantilaisuudessa, ja Edmund Husserlin (1859-1936) käsitys on vahvasti uuskantilaisuuden leimaama. Tämä asettui fenomenologian ankaran tieteellisyyden vaatimusta vastaan, ja Husserl joutui muokkaamaan käsitystään läpielämisestä tai elämyksestä monesti. Husserl selitti asiaa mm. siten, että "fenomenologia on transsendentaalin puhtaiden elämysten kuvaileva olemustiede". Hän ymmärsi elämyksen nykyisyydessä läsnä olevaksi, mikä on saanut osakseen paljon kritiikkiä mm. Jacques Derridalta (1930-2004).
Erikieliset vastineet
| Erlebnis | saksa (Deutsch) |
Lähikäsitteet
Käytetyt lähteet
Alaviitteet
Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 4.11.2024: Filosofia:läpieläminen. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Filosofia:läpieläminen.)