Filosofia:behaviorismi

    Tieteen termipankista

    behaviorismi

    behaviorismi
    Määritelmä havaittavaa käyttäytymistä mentaalisten ilmiöiden selittämisessä keskeisenä pitävä näkemys
    Selite Behaviorismi on tutkimussuuntaus sekä sosiaalipsykologiassa että filosofiassa. Sen piirissä voidaan erottaa monia eri lajeja.
    Filosofinen behaviorismi liittyy erityisesti loogiseen positivismiin, joka kannatti semanttista ja reduktivistista teesiä, jonka mukaan kaikki mentaalisia sanoja sisältävät väitteet voidaan kääntää ulkoista havaittavaa käyttäytymistä koskeviksi, objektiivisesti todennettavissa oleviksi väitteiksi (fysikalismi) (looginen behaviorismi). Tälläinen jyrkkä kanta kohtasi pian ylivoimaisia vaikeuksia, sillä mentaalisia ilmiöitä on vaikea kääntää fysikalistiselle kielelle. Filosofiassa behaviorismi sai kuitenkin myöhemminkin kannatusta monissa ei-reduktionistisissa lähestymistavoissa (myöhäinen Wittgenstein, Quine, Sellars), mutta sai osakseen kovaa kritiikkiä 1950- ja 1960-luvuilla. Nykysin siitä löytyy jäänteitä funktionalismissa.
    Tieteellinen behaviorismi sai alkunsa 1900-luvun alkupuolella, ja sitä kehittivät edelleen psykologiassa erityisesti C. L. Hull (1884-1952), E. C. Tolman (1886-1959) ja B. F. Skinner (1904-1990). Psykologiassa behaviorismi korvasi aiemmin introspektioon perustuvan tutkimustavan, ja psykologian tehtävän katsottiin olevan käyttäytymisen ennustaminen kokeellisten menetelmien avulla.
    Lisätiedot ks. behaviorismi myös kielitieteessä

    Erikieliset vastineet

    behaviorismenglanti (English)
    behaviorismeranska (français)
    behaviorismruotsi (svenska)
    Behaviorismussaksa (Deutsch)
    biheiviorismviro (eesti)

    Lähikäsitteet

    Käytetyt lähteet

    RaatikainenP1997, AudiR1995

    Alaviitteet

    Lähdeviittaus tähän sivuun:
    Tieteen termipankki 4.11.2024: Filosofia:behaviorismi. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Filosofia:behaviorismi.)