Kielitiede:kielioppi
kielioppi
| kielioppi |
kielen järjestelmä ja rakenne tai sen kuvaus
Kieliopin osa-alueita ovat morfologia, syntaksi ja fonologia sekä monien kuvausten mukaan semantiikkakin. Deskriptiivisen eli kuvailevan tieteellisen kieliopin lisäksi termiä käytetään myös kielenkäyttöä ohjailevista (normatiivisista) kieliopeista eli kielioppaista, joihin sisällytetään lisäksi oikeinkirjoitusohjeita. Fred Karlssonin (2022) mukaan sanalla kielioppi on neljä merkitystä: (1) kielen järjestelmä, (2) sen lingvistinen tai pedagoginen kuvaus, (3) kielioppikirja ja (4) kielenkäyttäjän mentaaliedustus kielensä järjestelmästä.
Termin varhaisia suomenkielisiä muotoja Elias Lönnrotilla (1847) olivat kielenoppi ja kielimä.
Erikieliset vastineet
| grammar | englanti (English) | |
| grammatihke | eteläsaame (åarjelsaemien) | |
| kielâoppâ | inarinsaame (anarâškielâ) | |
| ǩiõllmätt | koltansaame (nuõrttsääʹmǩiõll) | |
| giellaoahppa | luulajansaame (julevsámegiella) | |
| grammatihkka | luulajansaame (julevsámegiella) | |
| giellaoahppa | pohjoissaame (davvisámegiella) | |
| grammatik | ruotsi (svenska) | |
| Grammatik | saksa (Deutsch) | |
| grammatika | viro (eesti) |
Lähikäsitteet
- fonologia (alakäsite)
- kieliopillinen
- kieliopillistuminen
- morfologia (alakäsite)
- semantiikka
- syntaksi (alakäsite)
Käytetyt lähteet
HäkkinenK2007, KarlssonF2022, Lönnrot1847-48, VISK2008, VilkunaM1996
Alaviitteet
Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 15.2.2026: Kielitiede:kielioppi. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Kielitiede:kielioppi.)