Oikeustiede:samastaminen
samastaminen | identifikaatio
samastaminen | |||
identifikaatio |
Vakuutuksissa lähtökohtana on, että kukin voi menettää oikeutensa vakuutuskorvaukseen vain oman tekonsa tai laiminlyöntinsä perusteella. Toisaalta moraalisen uhkapelin välttämiseksi on perusteltua, että joissakin tilanteissa vakuutetulla on vastuu sellaisten henkilöiden toiminnasta, joiden käyttäytymiseen hän voi vaikuttaa tai joita hän voi valvoa. Samastamisessa on siten kyse kolmannen käyttäytymiseen liittyvästä riskinjaosta vakuutetun ja vakuutuksenantajan kesken. Samastaminen tulee kyseeseen vain vahinkovakuutuksessa ja vain silloin, kun on kyse vakuutustapahtuman aiheuttamisesta, suojeluohjeiden noudattamisesta tai pelastamisvelvollisuudesta. Vakuutussopimuslain (543/1994) 33 §:ssä on tyhjentävästi säännelty samastamistilanteet (moottorikäyttöiset tai hinattavat ajoneuvot, alukset ja ilma-alukset; vakuutetun omaisuuden yhteisomistus ja -käyttö; vakuutetun omaisuuden yhteiskäyttö yhteisessä taloudessa asuvien kesken). Samastamisesta tulee erottaa välillinen tekeminen eli tilanteet, joissa joku vakuutetun suostumuksella aiheuttaa vakuutustapahtuman tai laiminlyö jonkin vakuutetun sivuvelvoitteen.
Oikeustieteessä termejä samastaminen, samaistaminen ja samastus käytetään useilla eri oikeudenaloilla, ks. esim. artikkelit vastuunläpimurto (työoikeus) ja rajoitettu vastuu (yhtiöoikeus).Kirjoittaja: Jaana Norio
Lähikäsitteet
Käytetyt lähteet
Hemmo&Hoppu2006, s. 200-205, Norio-TimonenJ2018, s. 222-235
Alaviitteet
Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 21.11.2024: Oikeustiede:samastaminen. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Oikeustiede:samastaminen.)