Oikeustiede:muotosäännös/laajempi kuvaus
Palaa takaisin käsitesivulle
Tausta. Oikeudessa on monesti erotettu kaksi välttämätöntä ulottuvuutta: sisältö ja muoto. Oikeuden muotoon liittyvät vaatimukset saattavat tarkoittaa esimerkiksi sitä, että oikeudellinen sääntely tulee toteuttaa tietynlaista menettelytapaa noudattaen. Valtiopäiville kokoontuneen eduskunnan säätämä laki on voimassa, jos ja vain jos se on säädetty perustuslain tarkoittamalla tavalla. Vastaavasti tuomioistuimen ja hallintoviranomaisen tulee tehdä lainsoveltamisratkaisu prosessi- ja hallinto-oikeudellisessa lainsäädännössä asetettua menettelyä noudattaen, jotta tuo ratkaisu olisi oikeudellisesti sitova. Oikeudellisen muodon vastakohtana on sääntelyn asiallinen sisältö. Puhutaan myös laista muodollisessa ja aineellisessa merkityksessä.
Eri oikeudenaloilla muodollista menettelytapaa ja laadittavien asiakirjojen muotoa määrittävät normit voidaan erottaa niitä noudattamalla syntyvien aineellisten oikeussuhteiden sisällöstä. Esimerkiksi kiinteistönkaupassa myyjälle ja ostajalle lankeavat laista ja osapuolten tekemästä sopimuksesta seuraavat oikeudet ja velvollisuudet. Kiinteistönkaupan oikeusvaikutusten toteutuminen edellyttää, että osapuolet noudattavat kaupanteossa laissa asetettua erityistä muotoa eli laativat kaupan kohteesta kirjallisen asiakirjan, jonka julkinen kaupanvahvistaja lisäksi allekirjoituksellaan vahvistaa. Samoin pätevä testamentti edellyttää kirjallista asiakirjaa ja kahta esteetöntä todistajaa, jotka ovat testamentin allekirjoitustilaisuudessa samanaikaisesti läsnä ja ovat lisäksi tietoisia siitä, että todistettava asiakirja on testamentti (ks. testamentin muoto).
Analyyttinen pätemättömyysoppi. Muotosäännösten noudattamatta jättäminen vaikuttaa eri tavoin aineelliseen oikeussuhteeseen. Vahvimpana seurauksena on koko oikeussuhteen syntymättä jääminen (oikeustoimen pätemättömyys). Esimerkiksi suullisesti sovittu välipuhe kiinteistönkaupasta ei saa aikaan omistusoikeuden siirtymistä tai muitakaan sanotun oikeustoimen keskeisiä oikeusvaikutuksia (luovutustoimen pätemättömyys ja tehottomuus). Samoin virkamies, jolla ei ole oikeudellista toimivaltaa päättää jostain asiasta, ei voi päätöksellään vaikuttaa kansalaisten oikeuksiin ja velvollisuuksiin (ks. hallintopäätöksen pätemättömyys). Lähtökohtana on se, että oikeustoimen tai hallintopäätöksen vahva tehottomuus ilmenee kaikissa eri henkilösuhteissa (absoluuttisuus) ja että viranomaisen tulee ottaa se huomioon viran puolesta ilman eri vaatimusta (itsestään vaikuttavuus). Osapuolet eivät myöskään voi tuota puutetta myöhemmillä toimillaan korjata (lopullisuus). Vahvaa tehottomuutta kutsutaan mitättömyydeksi.
Tällaisen analyyttisen pätemättömyysopin pohjalta muut tehottomuuden muodot näyttäytyvät eri ulottuvuuksien yhdistelminä. Oikeudellisen muotosäännöksen noudattamatta jättäminen voi myös aiheuttaa tehottomuuden, joka a) vaikuttaa vain suhteessa tiettyyn henkilötahoon (relatiivisuus), b) edellyttää tietynlaista oikeudellista reaktiota ja c) voi korjaantua osapuolten yhteisten tai vain toisen osapuolen toimenpiteiden johdosta.
Formalismi. Tapa ymmärtää oikeudellisten muotosäännösten tehtävä oikeusjärjestyksen osana heijastaa samalla yleisempää asennetta oikeudelliseen sääntelyyn. Formalistit pitävät korostetun tiukasti kiinni erilaisista juridisista muodollisuuksista ilman, että oikeussuhteen sääntelyn sisällöllisille tavoitteille annettaisiin olennaista merkitystä. Toisaalta on erilaisia anti-formalistisia ajattelutapoja, jotka korostavat oikeuden tosiasiallista toteutumista ja toteutettavuutta, kuten access to justice -ideologia (ks. oikeuden saatavuus).
Arviointia. Oikeudellisen sääntelyn muodollisia piirteitä koskeva keskustelu sivuaa myös oikeuden yhteiskunnallista tarkoituskompleksia koskevia näkemyksiä. Erityisesti yksityisoikeudellisella sääntelyllä pyritään lisäämään oikeudellista ennakoitavuutta, jotta oikeudellisen toiminnan eri osapuolet voisivat rationaalisesti suunnitella toimiaan. Koska muodolliset tunnusmerkit jättävät vähemmän sijaa harkinnalle kuin laaja alaiset aineelliset tosiseikastot (kuten kohtuuttomuus), muodollisiin tunnusmerkkeihin perustuvien sääntöjen vaikutukset ovat toimijoiden paremmin ennakoitavissa. Toisaalta muodon korostaminen merkitsee riskiä siitä, että oikeussuhteen sisällön kannalta vähäiset seikat saattavat kumuloida oikeustoimen hyödyt ja haitat satunnaisesti oikeussuhteen toiselle tai toiselle osapuolelle.
Kirjoittajat: Juha Karhu ja Raimo Siltala