Oikeustiede:valtioneuvosto (valtiosääntöoikeus)/laajempi kuvaus

Palaa takaisin käsitesivulle

Sääntelytasot. Valtioneuvoston (sanan laajassa merkityksessä miniteriöt kattaen) asettamisesta, tehtävistä ja toimivallasta on säädetty usealla tasolla. Perustuslakitasolla ovat vain yleisluontoiset perussäännökset ja yksityiskohtaisesti säädetty valtioneuvoston asettamismenettely. Lailla säädetään valtioneuvoston toimivallan yksityiskohdista (laki valtioneuvostosta 175/2003). Asetuksen tasolla säädetään niin ikään valtioneuvoston toimivaltaan ja tehtäviin liittyvistä seikoista (mm. valtioneuvoston ohjesääntö 262/2003 ja ministeriökohtaiset asetukset). Tämän lisäksi on joukko vakiintuneita, mahdollisesti tavanomaisoikeudellisia sääntöjä, jotka määrittävät valtioneuvoston asemaa ja päätösvaltaa (mm. hallituksen iltakoulu). Valtioneuvoston jäsenten, ministerien, lukumäärää ei ole aivan tarkoin säädetty. Perustuslain 60.1 §:n mukaan valtioneuvostoon kuuluu pääministeri ja tarvittava määrä ministereitä. Jokaisen ministeriön päällikkönä on ministeri. Ministerit muodostavat kollegion, valtioneuvoston yleisistunnon, jonka toiminta on tiukasti muotosidonnaista. Kokouksissa on saapuvilla päätöksenteon lainmukaisuutta valvomassa valtioneuvoston oikeuskansleri.

Valtioneuvostolle kuuluvaa päätösvaltaa käytetään yleisistunnon ohessa ministeriöissä, joiden tehtävistä säädetään valtioneuvoston ohjesäännössä sekä ministeriökohtaisissa säädöksissä. Päätösvallan jako yleisistunnon ja ministeriöiden kesken on suoritettu valtioneuvostosta annetussa laissa ja valtioneuvoston ohjesäännössä.

Tasavallan presidentti voi käyttää päätösvaltaansa vain valtioneuvoston jäsenten läsnä ollessa, ministerin esittelystä ja pääsääntöisesti joko valtioneuvoston ratkaisuehdotuksen pohjalta (PeL 58 §, tasavallan presidentin päätöksenteko "valtioneuvostossa" l. ns. presidentin esittely) tai sitten ulkoasioissa "yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa" (PeL 93.1 §).

Ministerin katsotaan olevan oikeudellisessa ja poliittisessa vastuussa tasavallan presidentin esittelyssä tehdyistä päätöksistä, valtioneuvoston ulko- ja turvallisuuspoliittisen ministerivaliokunnan päätökset mukaan lukien, muista päätöksistä ministerivaliokunnissa ja yleisistuntopäätöksistä sekä päätöksistään ministeriössä.

Valtioneuvoston päätösvallan sääntelykehitykselle on tyypillistä ratkaisuvallan siirtäminen ministeriötasoon, koska valtionhallinnon jatkuva laajentuminen ja monipuolistuminen on tehnyt mahdottomaksi kaikkien hallitus- ja hallintoasioiden käsittelyn ministerien muodostamassa kollegiossa, yleisistunnossa. Ministeriöiden tehtäväjakoa voidaan muuttaa asetuksella. Ministeriössä ratkaistava (yleensä periaatteellisesti tärkeä tai hallitusohjelman toteuttamiseen liittyvä) asia voidaan yksittäistapauksissa siirtää yleisistunnossa ratkaistavaksi yleisistunnon päätöksellä asianomaisen ministerin tai pääministerin esityksestä.

Euroopan unioniin liittyvien asioiden käsittely valtioneuvostossa (sanan laajassa merkityksessä) on hajautettu: kunkin asian valmistelee se ministeriö, jonka toimialaan asia sisällöltään kuuluu. Valtiosopimusasioista vain ne asiat, joihin liittyy merkittäviä ulko- tai turvallisuuspoliittisia näkökohtia, valmistellaan ulkoasiainministeriössä, muut asiat valmistellaan muissa ministeriöissä.

Euroopan unionia koskevissa asioissa päätösvalta on valtioneuvostolla (PeL 93.2 §). Käytännössä tämä merkitsee mm. sitä, että EU:n asetusten ja direktiivien kansallinen valmistelu ja näiden normien edellyttämät muut toimenpiteet kuuluvat valtioneuvoston yleisistunnon toimivaltaan. Valtioneuvosto ja ministeriöt raportoivat asioiden vireilletulosta ja käsittelyn edistymisestä eduskunnalle, ja yleensä tällöin ilmoitetaan valtioneuvoston alustava kanta siitä, kuinka Suomen tulisi projektiin suhtautua.

Valtioneuvostolle kuuluvat, yhteiskunnallisesti merkittävät toimeenpanovaltaan kuuluvat päätökset tehdään, valmistellaan ja päätetään sanan poliittisessa merkityksessä vapaamuotoisesti ja toimielimissä, joita ei valtiosäännössä (valtioneuvoston valiokuntia lukuun ottamatta) mainita. Ministerin oikeudellinen ja poliittinen vastuu kattaa myös tällaiset päätökset.

Ns. iltakoulu-instituutio tuli välttämättömäksi, kun osoittautui, ettei valtioneuvoston yleisistunto sovellu poliittisluonteiseen päätöksentekoon. Järjestelmä otettiin käyttöön vuonna 1937. Valtioneuvoston jäsenet sekä hallituspuolueiden eduskuntaryhmien ja puolueiden johtohenkilöt kokoontuvat viikoittain vapaamuotoiseen kokoukseen, jossa keskustellaan ja de facto päätetään yhteiskuntapoliittisesti merkittävät toimeenpanovaltaan kuuluvat asiat.

Hallituksessa edustettuina olevien puolueiden edustajat muodostavat ministeriryhmiä, jotka tekevät toimialallaan tosiasiallisia, valtioneuvoston päätöksiksi myöhemmässä vaiheessa muodostuvia päätöksiä. Ehkä merkittävimpiä niistä ovat ns. budjettiriihi ja kehysriihi. Ne ovat ministereistä koostuvia epävirallisia valmisteluelimiä, jotka päättävät valtion talousarvion yhteiskuntapoliittisesti kiistanalaisista määrärahoista ja ylivuotisesti määrärahakehityksistä. Tärkeän poliittisen, hallitusyhteistyötä koordinoivaa toimielimen muodostaa hallituspuolueiden ministeriryhmien puheenjohtajien kokoontumiset.

Kirjoittanut: Ilkka Saraviita