Historia:ensimmäisen liittokunnan sota
ensimmäisen liittokunnan sota
| ensimmäisen liittokunnan sota |
Määritelmä
Napoleonin sotiin kuuluva, vuosina 1792–1797 käyty eurooppalaisten sotien sarja, jossa vastakkain olivat toisaalta Ranska ja toisaalta Itävallan, Preussin, Ison-Britannian, Espanjan, Yhdistyneiden provinssien (eli Alankomaiden tasavallan), Portugalin, Napolin, Sardinian ja useiden pienempien italialaisten valtioiden muodostama ensimmäinen liittokunta
Selite
Ensimmäisen liittokunnan sodan taustalla oli useissa Euroopan maissa jaettu käsitys, että suuren vallankumouksen jälkeinen Ranska olisi sotilaallisesti heikentynyt, mikä tarjoaisi sen naapureille tilaisuuden laajentumiseen. Osaltaan sodan taustalla oli myös Itävallan ja Preussin välinen, Ranskan syrjäytetyn kuninkaan Ludvig XVI:n ja tämän itävaltalaissyntyisen puolison Marie Antoinetten tueksi annettu Pillnitzin julistus 1791. Vuosina 1792–1797 käyty sota oli oikeastaan useiden erillisten, vain löyhästi toisiinsa liittyneiden sotien sarja, jossa Ranskan vastaisen liittokunnan jäsenvaltiot koordinoivat toimintaansa keskenään vain niukasti. Tämä helpotti osaltaan vallankumouksellisen Ranskan asemaa taistelukentillä. Keskeinen taustatekijä Ranskan voitoille olivat myös kesällä 1793 järjestetyt massakutsunnat (levée en masse), joissa luotiin perusta ensimmäiselle eurooppalaisen suurvallan asevelvollisuusarmeijalle. Sodan mittaan Ranskan joukot saavuttivat yhä suurempia voittoja ja pystyivät sanelemaan eräille vihollisvaltioilleen yksi kerrallaan rauhanehtoja, jotka tekivät niistä Ranskan vasallivaltioita. Aiempi uuden ajan Euroopan suurvalta Yhdistyneet provinssit eli Alankomaiden tasavalta lakkautettiin tammikuussa 1795, ja sen tilalle julistettiin Ranskan niin kutsutuksi sisartasavallakseen perustama Batavian tasavalta (olemassa 1795–1806). Samoin Italiaan perustettiin sodan seurauksena useita Ranskan sisartasavaltoja, mikä johti Itävallan aseman tuntuvaan heikentymiseen Italiassa. Ranska myös liitti itseensä Itävallan Alankomaat eli suurimman osan nykyisen Belgian alueesta sekä niin kutsutun Reinin vasemman rannan eli merkittävän osan nykyisin Saksalle kuuluvista Reinin länsipuolisista alueista. Ensimmäisen liittokunnan sota päättyi Pariisin rauhaan 1796, Baselin rauhaan 1795 sekä Leobenin aseleposopimukseen 1797 ja Campo Formion rauhaan 1797. Viimeksi mainittu oli voitto erityisesti nuorelle tykistökomentaja Napoléon Bonapartelle, joka tätä kautta nousi tavoittelemaan valtaa koko Ranskassa. Mainittujen rauhansopimusten jälkeen sotaa Ranskan ensimmäistä tasavaltaa vastaan jäi jatkamaan ainoastaan Iso-Britannia.
Erikieliset vastineet
| War of the First Coalition | englanti (English) | |
| guerra della prima coalizione | italia (italiano) | |
| guerre de la Première Coalition | ranska (français) | |
| Erster Koalitionskrieg | saksa (Deutsch) |
Lähikäsitteet
- Baselin rauha 1795 (vieruskäsite)
- Campo Formion rauha 1797 (vieruskäsite)
- Leobenin aseleposopimus 1797 (vieruskäsite)
- levée en masse (vieruskäsite)
- Pariisin rauha 1796 (vieruskäsite)
- Pillnitzin julistus 1791 (vieruskäsite)
- Ranskan suuri vallankumous (vieruskäsite)
- sisartasavalta (vieruskäsite)
Alaviitteet
Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 22.12.2024: Historia:ensimmäisen liittokunnan sota. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Historia:ensimmäisen liittokunnan sota.)