Filosofia:implikaation paradoksit
implikaation paradoksit
| implikaation paradoksit |
Yksi C.I. Lewisin kritiikki Russellin ja Whiteheadin Principia Mathematica:ssa nimeämän materiaalisen implikaation käsitettä kohtaan oli, että siihen liittyy loogisia totuuksia (tai tautologioita), jotka ovat epäintuitiivisina paradoksaalisia. Lewisin mukaan tautologia A → (B → A) tarkoittaa, että jos A on tosi, mikä tahansa lause B implikoi sen, ja tautologia ￢A → (A → B) tarkoittaa, että jos A on epätosi, niin se implikoi minkä tahansa lauseen B. Tautologia (A → B) ∨ (B → A) taas ilmaisee Lewisin mukaan, että mistä tahansa kahdesta lauseesta toinen implikoi toisen.
Lewisin ratkaisu oli korvata ekstensionaalinen ja totuusfunktionaalinen materiaalisen implikaation käsite intensionaalisella tiukan implikaation käsitteellä, joka vastaa suoremmin loogisen seurauksen käsitettä. Vaikka tämä ratkaiseekin eo. ”paradoksit” merkitsee tiukan implikaation käyttöönotto intensionaaliseen logiikkaan siirtymistä. Lisäksi on osoittautunut että tiukkaan implikaatioonkin voidaan liittää vastaavanlaisia ”paradokseja”, kuten (A ∧ ￢A) => B: ristiriitaisesta lauseesta seuraa (tiukasti) mikä tahansa lause ja B => (A ∨ ￢A): looginen totuus seuraa (tiukasti) mistä tahansa lauseesta. Näiden ratkaisuksi on ehdotettu relevantin implikaation käsitettä, mikä kuitenkin merkitsee siirtymistä parakonsistenttiin logiikkaan.Lähikäsitteet
- intensionaaliset logiikat (funktiosuhde)
- intuitio
- materiaalinen implikaatio (ominaisuuden kantaja)
- paradoksi (yläkäsite)
- relevantti implikaatio
- tiukka implikaatio (ominaisuuden kantaja)
Käytetyt lähteet
Alaviitteet
Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 22.12.2024: Filosofia:implikaation paradoksit. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Filosofia:implikaation paradoksit.)