Oikeustiede:luonnonsuojeluoikeus
luonnonsuojeluoikeus
| luonnonsuojeluoikeus |
Alkuperäisen elävän luonnon lajien ja elinympäristöjen suojelun lähtökohdat ovat 1800-luvun vapaaehtoisessa kansalaistoiminnassa. Vähitellen eri maissa asia tuli lainsäädännön kohteeksi, niin myös Suomessa 1900-luvun alussa. Perustettiin kansallispuistoja ja luonnonpuistoja erityisstatuksella tarkoituksin osittain turvata monipuolisesti lajien elinympäristöjä ja tarvittaessa suojella niitä, osittain luonnon saattamiseksi laajan yleisön tietoisuuteen virkistyskohteena.
Koska suojelualueiden olemassaolo ei ajan mittaan ollut riittävä keino säilyttää valtakunnallisesti lajeja, tarvittiin muutakin luontoa suojelevia säännöksiä erityisesti reviireiltään laajojen ja muuttavien lajien säilyttämiseksi elinkelpoisina. Tätä varten syntyi kansainvälisiä suojelusopimuksia (kosteikkojen suojelu, lintujen suojelu ym.), mutta maailmanlaajuisesti kattavana merkittävin oli YK:n luonnon monimuotoisuus- eli biodiversiteettisopimus (Rio de Janeirossa 1992). Monimuotoisuuden käsitteen avulla tuli mahdolliseksi saattaa suojelun piiriin paitsi yksittäiset lajit myös niille ominaiset elinympäristöt. Tuona vuonna omaksuttiin Euroopan unionissa samalta pohjalta lähtevä luontodirektiivi (92/43/ETY), josta seurasi jäsenvaltioille sitovia uhanalaisuusluokituksiin perustuvia laji- ja ekosysteemikohtaisia suojeluvelvoitteita. Näistä merkittävin on Natura 2000 –verkosto. Jäsenvaltioiden on ollut ilmoitettava riittävä määrä kyseiseen verkostoon kelvollisia suojelunarvoisia alueita, minkä jälkeen jäsenvaltio ei voi myöntää lupaa hankkeille, jnotka vaarantavat kyseisen kohteen suojeluarvon.
Suomessa luonnonsuojeluoikeuden ytimessä on luonnonsuojelulaki (9/2023). Siihen sisältyvät kansallispuistoja, luonnonpuistoja ja muita suojelualueita koskevat perustamis- ja suojelumääräykset sekä kansainvälisten ja eurooppaoikeudellisten velvoitteiden lisäksi kansalliset suojelusäännökset lajeista ja ympäristöistä, joilla on erityistä merkitystä Suomen luonnon kannalta. Pelkästään maisemansuojelua eli esimerkiksi suojelualueen perustamista lain keinoin ei voi toteuttaa ilman samanaikaista alkuperäisen luonnon suojeluarvoa. Lailla on, osin unionin lain velvoittavuudestakin johtuen, ns. läpäisyvaikutus, mikä merkitsee, että minkään muun kansallisen lain nojalla ei ole mahdollista tehdä kyseisen lain vastaista päätöstä.Kirjoittaja: Erkki J. Hollo
Lähikäsitteet
- Euroopan unionin ympäristöoikeus
- kansainvälinen ympäristöoikeus
- kestävä kehitys
- kestävä metsätalous
- luonnon monimuotoisuus
- luonnonvaraoikeus
- vesioikeus (oikeudenala)
- ympäristönsuojeluoikeus
- ympäristöoikeus
Käytetyt lähteet
HolloE2009, Suvantola&Similä2011, TolvanenJ1998, Kuusiniemi&al2013
Alaviitteet
Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 5.11.2024: Oikeustiede:luonnonsuojeluoikeus. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Oikeustiede:luonnonsuojeluoikeus.)