asutuslainsäädäntö


asutuslainsäädäntö

Määritelmä käsittää historiallisten muutosprosessien ja sosiaalisten kehittämistoimien seurauksena syntyvät vaikutukset asutusoloihin

Selite

Suomessa merkittävimmät viimeaikaiset asutustoimintaan vaikuttaneet seikat olivat torpparilaitoksen purku ja toisen maailmansodan jälkeinen siirtolaisten asuttaminen. Vanhoina aikoina erämaiden asuttaminen tapahtui pääasiassa kruunun myöntämin aluelahjoituksin rajaseutujen suojaksi, erityisesti Kustaa Vaasan aikoihin, joskin niihin saattoi erilaisia velvoitteita uudisraivauksen tuottamien etujen vastapainoksi. Näistä alueista muodostui sittemmin yleensä kyliä, joiden asukkailla oli oikeus kalastukseen ja metsästykseen kruunun mailla. 1800-luvulla päähuomio oli ns. liikamaiden asuttamisessa, mikä liittyi maanjakojärjestelmän laajempaan uudistukseen.

1900-luvun alussa saatiin aikaan uudistus tilattoman väestön asuttamiseksi ensin valtion maille ja myöhemmin myös yksityisten maille perustettaville tiloille. Toisen maailmansodan jälkeen jatkettiin jo talvisodan päätyttyä aloitettujen evakuointitoimien synnyttämiä asuttamistoimenpiteitä, mutta vuoden 1945 maanhankintalainsäädäntö johti mittavaan tilojen uudelleen järjestelyyn maan pysyväksi osoittamiseksi siirtolaisille. Myöhemmillä maanhankinnan rajoitussäädöksillä pyrittiin turvaamaan ylipäänsä tilojen tarvitsema lisämaa elinkelpoisuuden turvaamiseksi ja valtion maavaraston kartuttamiseksi. Niistä säädöksistä luovuttiin kokonaan 1990-luvulla.

Lisätiedot
Kirjoittaja: Erkki J. Hollo

Lähikäsitteet

Käytetyt lähteet

HaatajaK1950, HaatajaK1949, MelanderI1950

Alaviitteet

Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 5.11.2024: Oikeustiede:asutuslainsäädäntö. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Oikeustiede:asutuslainsäädäntö.)

Siirry tarkastelemaan sivun muokkaushistoriaa →