Oikeustiede:lisävyöhyke
lisävyöhyke
lisävyöhyke |
Määritelmä
merivyöhyke, jonka rantavaltio voi perustaa aluemerensä jatkeeksi erinäisten valvontavaltuuksien harjoittamiseksi
Selite
Aluemerta ja lisävyöhykettä koskevan Yhdistyneiden kansakuntien vuoden 1958 yleissopimuksen mukaan lisävyöhyke saattoi ulottua enintään 12 meripeninkulman päähän niistä rannikon perusviivoista, joista aluemeren leveys lasketaan. YK:n vuonna 1982 hyväksytyssä merioikeusyleissopimuksessa lisävyöhykkeen ulkoraja ulotettiin 24 meripeninkulmaan. Rantavaltio voi lisävyöhykkeellään huolehtia tulli-, vero-, maahanmuutto- ja terveydenhoitomääräystensä valvonnasta estääkseen niiden rikkomisen alueellaan tai aluemerellään tahi rangaistakseen jo tapahtuneesta näiden määräysten rikkomisesta. Rantavaltio saa myös ryhtyä toimenpiteisiin lisävyöhykkeen alueelta löytyvien arkeologisten tai muiden historiallisten esineiden suojelemiseksi. Oikeusasemaltaan lisävyöhyke kuuluu rantavaltion talousvyöhykkeeseen. Jollei rantavaltio ole perustanut talousvyöhykettä, lisävyöhyke kuuluu aavaan mereen. Suomella ei ole varsinaista lisävyöhykettä. Kuitenkin tullilain mukaan Suomen tullialue ulottuu pääsääntöisesti kahden meripeninkulman päähän aluemeren ulkorajasta (TulliL 304/2016, 2 §).
Lisätiedot
Kirjoittajat: Kari Hakapää ja Lotta Viikari
Kirjoittajat: Kari Hakapää ja Lotta Viikari
Lähikäsitteet
Käytetyt lähteet
HakapääK1988, s. 44-45, HakapääK2010, s. 398-399, TanakaJ2015, s. 124-126
Alaviitteet
Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 5.11.2024: Oikeustiede:lisävyöhyke. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Oikeustiede:lisävyöhyke.)