Oikeustiede:etuosto-oikeus
etuosto-oikeus
etuosto-oikeus |
Kuntien maanhankinnan helpottamiseksi on säädetty kunnallinen etuosto-oikeus. Sitä sääntelee etuostolaki (608/1977). Lain päämääränä on ensinnäkin säännellä sitä tarkoitusta, johon etuosto-oikeutta saadaan käyttää. Tämä tarkoitus on sidoksissa yhdyskuntarakentamisen käsitteeseen; paitsi tähän tarkoitukseen saadaan etuosto-oikeudella hankkia alueita myös virkistys- ja suojelutarkoituksiin. Kaavoitukselliset rajoitukset on nyttemmin poistettu. Pääkaupunkiseutua suosii säännös, jonka mukaan etuosto-oikeutta tällä alueella voidaan käyttää riippumatta siitä, täyttyykö mainittu maanhankinnallinen tarkoitus. Etuosto-oikeuden käyttöä rajoittavat eräät kiinteistön kokoa ja myyjän tai ostajan henkilöä koskevat seikat.
Etuosto-oikeuden käyttäminen on, lunastukseen verrattuna, sikäli selväpiirteinen maanhankintatapa, että kunta pääsääntöisesti tulee ostajan asemaan kauppasopimuksen ehdoilla, jolloin kunnan on palautettava ostajan mahdollisesti jo antamat suoritukset. Kunnalla ei ole laissa määriteltyä velvoitetta käyttää etuosto-oikeudella hankittua maata tietyllä tavalla. Liioin ei aluetta tarvitse luovuttaa takaisin, jos esimerkiksi yhdyskuntarakentamisen suunnitelmat muuttuvat. Kuntahan on suorittanut sovitun kauppasumman ja myyjän asema on tullut turvatuksi.
Lunastuksen ja väliintulon välillä on eroavuuksia oikeusvaikutusten suhteen, minkä johdosta kunnat ovat viime aikoina olleet halukkaampia turvautumaan lunastukseen kuin esimerkiksi etuostoon.Kirjoittaja: Erkki J. Hollo
Lähikäsitteet
- kunnan etuosto-oikeus kiinteistökaupassa
- lunastus
- maanhankintajärjestelmä
- pakkolunastus (ympäristöoikeus)
Käytetyt lähteet
HolloE1984, HolloE2006, OjanenI1978
Alaviitteet
Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 21.11.2024: Oikeustiede:etuosto-oikeus. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Oikeustiede:etuosto-oikeus.)