Filosofia:rakkauden yhteisö
rakkauden yhteisö
| rakkauden yhteisö |
Määritelmä
Husserlilla aito ja eettinen yhteisöelämän muoto
Selite
Edmund Husserl (1859-1938) käytti nimityksenä ihanteelliselle yhteisöelämisen muodolle keskiaikaista termiä rakkauden yhteisö (alun perin Hugo Victorilainen). Kyse ei tässä ole romanttisesta rakkaudesta, vaan Hegeliä ja kristillistä perinnettä seuraten hengen kategoriasta eli tietystä tavasta suuntautua maailmaan ja toisiin ihmisiin. Rakkauden käsite kuvaa hyvin Husserlin sosiaalietiikan keskeistä ajatusta orgaanisesta ja vastavuoroisesta ykseydestä. Lisäksi rakkauden yhteisölle on tunnusmerkillistä se, että aidosti eettinen yhteisö pyrkii yhteiseen hyvään hävittämättä yksilöä. Kuten kristillisessä rakkaudessa (agapē), fenomenologiassa rakkaus on inhimillisen olemassaolon muoto, joka pyrkii luopumaan subjektiivisista, egoistisista vaikuttumista yhteisen hyvän eteen ja asettamaan meidät anonyymin toisen asemaan. Tälläisessä suhtautumisessa ei kuitenkaan kadoteta subjektiivisuutta vaan se vahvistetaan uudella tavalla. Rakkaus pyrkii poistamaan niitä tekijöitä, jotka estävät meitä näkemästä itsemme toisissa ja toisinpäin. Näin tapahtuu myös yhteisöelämässä.
Erikieliset vastineet
| Liebesgemeinschaft | saksa (Deutsch) |
Lähikäsitteet
Käytetyt lähteet
Alaviitteet
Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 5.11.2024: Filosofia:rakkauden yhteisö. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Filosofia:rakkauden yhteisö.)