Filosofia:sosiaalietiikka
sosiaalietiikka
| sosiaalietiikka |
Määritelmä
1. soveltavan etiikan ala, joka pohtii sosiaalisen oikeudenmukaisuuden ja tasa-arvon ongelmia
2. Husserlilla yhteisöteorian normatiivinen luonne
1. soveltavan etiikan ala, joka pohtii sosiaalisen oikeudenmukaisuuden ja tasa-arvon ongelmia
2. Husserlilla yhteisöteorian normatiivinen luonne
Selite
Moraalisia ongelmia syntyy käytännössä kaikilla sosiaalisen toiminnan alueilla. Tärkeimpiä ovat sosiaalista oikeudenmukaisuutta ja tasa-arvoa koskevat kysymykset. Erityisen suuri vaikutus sosiaalietiikkaan on ollut John Rawlsin teoksella A Theory of Justice (1971), jossa hän esittää teorian distributiivisesta oikeudenmukaisuudesta. Myös feministinen etiikka on tuonut esille monia sukupuolten tasa-arvoon liittyviä puutteita.
Yleisiä sosiaalieettisen keskustelun aiheita ovat erilaiset seksuaalisuuteen liittyvät kysymykset kuten homoseksuaalisuus, avioliiton ulkopuoliset suhteet, pakkoavioliitot ja moniavioisuus. Moraalisia kiistoja herättävät myös sodat, asevelvollisuus (aseistakieltäytyminen), aseiden omistaminen, maahanmuutto (rasismi), työttömyys ja taiteellisen ilmaisun vapaus.
Edmund Husserlin (1859-1938) myöhäisessä fenomenologiassa sosiaalietiikka viittaa ensisijaisesti yhteisöteorian normatiiviseen luonteeseen. Sosiaalietiikassa yhteisöjen ja kulttuurien analysointi liittyy olennaisesti kysymykseen hyvän ja oikeudenmukaisen yhteisöelämän mahdollisuudesta. Husserlin mukaan fenomenologia tarjoaa ne rationaalisen oikeuttamisen ja perustelemisen ehdot, jotka määrittävät niin tiedollisten kuin eettistenkin arvostelmien luonnetta. Sosiaalietiikka on autonominen suhteessa yksilökokemuksen rakenteita koskevaan tutkimukseen. Siten yhteisöt ja kulttuurit eivät ole vain yksilöistä koostuvia kollektiiveja, vaan muodostavat oman, yksilötietoisuuteen palautumattoman tutkimusalansa fenemenologian sisällä. Sosiaalietiikan päämäärä on Husserlilla kaikenkattava ylikansallinen yhteisö, joka pyrkii universaalisti tunnustamaan jokaisen yksilön luovuttamattoman ainutkertaisuuden.
Yleisiä sosiaalieettisen keskustelun aiheita ovat erilaiset seksuaalisuuteen liittyvät kysymykset kuten homoseksuaalisuus, avioliiton ulkopuoliset suhteet, pakkoavioliitot ja moniavioisuus. Moraalisia kiistoja herättävät myös sodat, asevelvollisuus (aseistakieltäytyminen), aseiden omistaminen, maahanmuutto (rasismi), työttömyys ja taiteellisen ilmaisun vapaus.
Edmund Husserlin (1859-1938) myöhäisessä fenomenologiassa sosiaalietiikka viittaa ensisijaisesti yhteisöteorian normatiiviseen luonteeseen. Sosiaalietiikassa yhteisöjen ja kulttuurien analysointi liittyy olennaisesti kysymykseen hyvän ja oikeudenmukaisen yhteisöelämän mahdollisuudesta. Husserlin mukaan fenomenologia tarjoaa ne rationaalisen oikeuttamisen ja perustelemisen ehdot, jotka määrittävät niin tiedollisten kuin eettistenkin arvostelmien luonnetta. Sosiaalietiikka on autonominen suhteessa yksilökokemuksen rakenteita koskevaan tutkimukseen. Siten yhteisöt ja kulttuurit eivät ole vain yksilöistä koostuvia kollektiiveja, vaan muodostavat oman, yksilötietoisuuteen palautumattoman tutkimusalansa fenemenologian sisällä. Sosiaalietiikan päämäärä on Husserlilla kaikenkattava ylikansallinen yhteisö, joka pyrkii universaalisti tunnustamaan jokaisen yksilön luovuttamattoman ainutkertaisuuden.
Erikieliset vastineet
| social ethics | englanti (English) |
Lähikäsitteet
Käytetyt lähteet
PietarinenJ2015, Logos2007, MiettinenT2010
Alaviitteet
Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 30.12.2024: Filosofia:sosiaalietiikka. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Filosofia:sosiaalietiikka.)