Oikeustiede:jaksotyö
jaksotyö
| jaksotyö |
Työaikalain 7 §:ssä on perussäännös jaksotyöksi kutsutusta työaikamuodosta, jota suoraan lain nojalla voidaan käyttää pykälässä mainituissa töissä ja aloilla. Työaikamuotoa voidaan käytännössä kutsua myös periodityöksi. Säännöllinen työaika voidaan järjestää kahden tai kolmen viikon pituisissa ajanjaksoissa, jolloin kahden viikon ajanjakson säännöllinen työaika on enintään 80 tuntia tai kolmen viikon ajanjakson säännöllinen työaika enintään 120 tuntia. Käytännössä työajan järjestämistä jaksoihin rajoittaa sekä vuorokausilepo että työntekijälle annettava viikoittainen vapaa-aika. Työn tarkoituksenmukaiseksi järjestämiseksi tai työntekijöille epätarkoituksenmukaisten työvuorojen välttämiseksi voidaan työaika järjestää myös kahteen perättäiseen kolmiviikkoisjaksoon tai kolmeen perättäiseen kaksiviikkoisjaksoon. Säännöllinen työaika voi tällöin olla enintään 240 tuntia, minkä lisäksi rajoitetaan työaikaa perättäisten jaksojen sisällä siten, että kahta perättäistä kolmiviikkoisjaksoa käytettäessä ei säännöllinen työaika kummankaan jakson aikana saa ylittää 128 tuntia eikä kolmea peräkkäistä kaksiviikkoisjaksoa käytettäessä, ei säännöllinen työaika yhden jakson aikana saa ylittää 88 tuntia. Jos työ on järjestetty jaksotyönä tehtäväksi, se vaikuttaa myös ylityön muodostumiseen.
Jaksotyön käyttämisestä muissa kuin laissa mainituissa töissä voidaan sopia toisin valtakunnallisten tahojen solmimalla työehtosopimuksella. Työehtosopimuksella voidaan sopia toisin myös jaksotyön jaksoista, jaksottaisesta säännöllisestä työajasta ja muun ohessa ylityön muodostumisesta. Aluehallintovirasto voi myöntää poikkeusluvan jaksotyön käyttöön sellaisissa töissä, joista ei työaikalain 7 §:ssä ole säädetty.
Kirjoittaja: Marjo Ylhäinen
Lähikäsitteet
Alaviitteet
Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 21.11.2024: Oikeustiede:jaksotyö. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Oikeustiede:jaksotyö.)