vuorokausilepo


vuorokausilepo

Määritelmä työntekijälle työvuoron alkamista seuraavan vuorokauden aikana annettava yhdenjaksoinen lepoaika

Selite

Vuorokausilevolla tarkoitetaan yhdenjaksoista, 24 tunnin sisällä työvuoron alkamisesta työntekijälle annettavaa vapaa-aikaa, jonka kuluessa työntekijä voi levätä. Vuorokausilevon sääntely perustuu työaikadirektiiviin ja siitä voidaan poiketa vain työaikadirektiivin 17 artiklassa mainituilla aloilla tai mainituissa töissä. Direktiivin sallimia poikkeamismahdollisuuksia käytettäessä on työnantajalle annettava vastaavat lepoajat muuna ajankohtana tai muulla tavoin turvattava työntekijän vuorokausilepoa koskevan säännöksen tarkoitus.

Vuorokausilevon vähimmäispituus vaihtelee riippuen siitä, millä tavoin työntekijän säännöllinen työaika määräytyy ja, millä tavoin se on järjestetty. Työajan määräytyessä esimerkiksi työaikalain 6 §:n mukaan, on työntekijälle annettavan vähimmäislepoajan pituus 11 tuntia ja työaikalain 7 §:n mukaisessa jaksotyössä vuorokausilevon vähimmäispituus on 9 tuntia. Jaksotyössä työntekijän työpäivän pituus voi siten olla korkeintaan 13 tuntia, johon sisältyvät päivittäiset lepoajat. Saamatta jäänyt vuorokausilepo on korvattava työntekijälle antamalla sitä vastaava aika vapaata mahdollisimman pian. Jos on sovittu liukuvasta työajasta, voi työntekijä omalla päätöksellään poiketa 11 tunnin pääsäännöstä. Tällöin vuorokausilevon on oltava vähintään seitsemän tuntia. Vuorokausilepoa koskevat säännökset eivät rajoita varallaoloa eivätkä estä työntekijän ryhtymistä työhön varallaoloaikana.

Vuorokausilevon antamisesta voidaan tilapäisesti poiketa. Työnantaja ja työntekijöiden edustaja voivat sopia vuorokausilevon tilapäisen lyhentämisen periaatteista sellaisen tilanteen varalta, jossa työn tarkoituksenmukainen järjestely edellyttää vuorokausilevon lyhentämistä. Tällöinkin vuorokausilevon pituus on kuitenkin vähintään seitsemän tuntia. Tällaisessa kehyssopimuksessa sovittujen periaatteiden tapauskohtainen soveltaminen edellyttää kuitenkin joka kerta erikseen annettavaa työntekijän suostumusta.

Vuorokausilepoa voidaan tilapäisesti lyhentää silloin, kun painavat työn järjestelyihin tai toiminnan luonteeseen liittyvät syyt niin edellyttävät. Laissa erikseen mainituissa tilanteissa voidaan vuorokausilepoa lyhentää viiteen tuntiin enintään kolmen perättäisen vuorokausilevon osalta.

Työntekijälle on korvattava saamatta jäänyt osa vuorokausilevosta kuukauden kuluessa siitä, kun vuorokausilepo on jäänyt saamatta. Sitä ei voida korvata muun lakisääteisen tai työajan tasaamiseksi annetun vapaan kanssa päällekkäin.

Vuorokausilevosta voidaan sopia toisin työaikalain 40 §:ssä tarkoitetulla työehtosopimuksella. Sovittaessa on otettava huomioon työaikadirektiivin 17 artikla, jossa toisin sopimisen edellytykseksi asetetaan lepoaikojen korvaaminen antamalla vastaavanlaiset korvaavat lepoajat. Työehtosopimuksessa mahdollisesti sovittu vuorokausilevon lyhentäminen edellyttää, että työntekijöiden suojelun tarve otetaan huomioon ja vuorokausilevon lyhentäminen korvataan tavalla, joka toteuttaa vuorokausilevon antamisen tarkoituksen.

Lisätiedot
Kirjoittaja: Marjo Ylhäinen

Lähikäsitteet

Alaviitteet

Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 22.12.2024: Oikeustiede:vuorokausilepo. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Oikeustiede:vuorokausilepo.)

Siirry tarkastelemaan sivun muokkaushistoriaa →