Oikeustiede:kodifikaatio/laajempi kuvaus

    Tieteen termipankista

    Palaa takaisin käsitesivulle

    Levinneisyys ja käyttöala. Koska oikeuden kodifioinnin käsite on osin häilyvä ja terminologia vaihtelee, kodifikaatioiden nykyisestä levinneisyydestä on vaikea muodostaa yksiselitteistä kuvaa. Perinnäistä kodifikaatioiden ydinaluetta ovat mannereurooppalaiset romaanis-germaanisen oikeuden maat, mutta niitä on saatettu voimaan myös muualla, mm. Yhdysvalloissa.

    Kodifioinnin klassinen ala on siviilioikeus, ja nimenomaan sen alueella on romaanis-germaanisissa maissa saatettu säännönmukaisesti voimaan laaja koodeksi. Tämän lisäksi yhtenäisiksi lakiteoksiksi koonnettuja oikeusaloja ovat yleensä rikosoikeus ja prosessioikeus. Prosessioikeuden alueella on usein olemassa erikseen siviiliprosessikoodeksi ja rikosprosessikoodeksi. Maininnan ansaitsevat myös kauppaoikeudelliset kodifikaatiot, kuten Uniform Commercial Code (UCC), joka on Yhdysvaltain kaikissa osavaltioissa valtaosin yhtäläisenä voimaan saatettu mallilaki (ks. yhtenäislaki). Toisaalta eräissä maissa, kuten Ranskassa ja Yhdysvalloissa, on viime vuosikymmeninä toteutettu erityisen kattavia kodifiointihankkeita. Yhdysvalloissa laaja-alaiset koodeksit saattavat olla varsinaisen kodifikaation ja virallisluonteisen kompilaation välimuotoja. Liittovaltion oikeus sisältyy Code of Laws of the United States of America (United States Code) -teokseen, joka koostuu 51 osastosta. Osavaltioissa on erilaisia kodifiointikäytäntöjä.

    Rakenne ja sisältö. Se, millaista normiainesta kodifikaatioon otetaan, vaihtelee maittain. Eräissä siviililakikirjoissa on johdanto-osa, jossa säännellään alan yleisten oppien piiriin kuuluvia kysymyksiä; toisista siviililakikirjoista tämä puuttuu. Lainsäädännöllisten kodifikaatioiden rakenne ja normitekniikka eivät muutoinkaan ole yhtenäisiä. Eri maissa on erilaisia säädösteknisiä perinteitä, ja eri oikeudenaloilla on vaihtelevia tarpeita.

    Havainnollisen esimerkin maakohtaisten perinteiden vaikutuksesta tarjoaa Saksan (Bürgerliches Gesetzbuch, BGB) ja Sveitsin (Zivilgesetzbuch, ZGB) siviililakikirjojen vertailu. Saksan siviililakikirja on lakiteoksena laaja, ja sen pykälät ovat pitkiä ja vaikeaselkoisia. Sveitsin siviililakikirjassa säännöksiä on vähemmän, ja niille on leimallista selkeys ja lakonisuus. Saksan siviililakikirjan laatijat ovat ajatelleet, että kansalaisen oikeusturva vaatii mahdollisimman yksityiskohtaista, lähinnä tuomarille suunnattua sääntelyä. Sveitsin siviililakikirja puolestaan on kirjoitettu ensisijaisesti tavalliselle kansalaiselle. Ajatuksena on, että järkevä tuomari ratkaisee ongelmitta avoimiksi jääneet yksityiskohdat.

    Pohjoismaiset kodifikaatiot. Pohjoismaissa ei ole saatettu voimaan uusia kodifikaatioita, jotka muistuttaisivat Manner-Euroopan suurten maiden koodekseja. Tällaisten kodifikaatioiden puutetta onkin oikeusjärjestysten luokituksessa pidetty tekijänä, joka erottaa pohjoismaisen oikeuden muun Manner-Euroopan oikeudesta.

    On kuitenkin huomattava, että Pohjoismaissa vaikuttaa edelleen oma, varhaisempi kodifikaatioperinne. Ruotsissa vuoden 1734 lain kaarijärjestelmä toimii yhä lakien ryhmittelyn symbolisena perustana Sveriges Rikes Lag -teoksessa. Suomessa suhtautuminen on ollut häilyvää. Meillä on perintökaari, kauppakaari ja oikeudenkäymiskaari, mutta kaari-nimityksestä ei ole pidetty kiinni esimerkiksi avioliitto- tai rikosoikeuden aloilla. Vuosituhannen vaihteen molemmin puolin oikeuskielen perinteiden arvostus oli maassamme kohoamassa. Tuolloin säädettiin maakaari (1995) ja ulosottokaari (2007). Toisaalta kyse oli vain yksittäisten lakien nimikkeistä. Suomessa kaarijärjestelmällä ei edelleenkään ole merkitystä lakeja ryhmiteltäessä, mikä ilmenee mm. painettujen lakiteosten systematiikasta.

    Ruotsissa myös täysin uudentyyppisten kokonaisuuksien nimikkeessä saattaa esiintyä sana kaari. Tällaisia ovat mm. miljöbalken ja socialförsäkringsbalken. Vielä 2010-luvun puolessavälissä vaikutti siltä, että nimitys olisi Suomessakin leviämässä uusiin sääntelykokonaisuuksiin: vuonna 2014 maassamme säädettiin tietoyhteiskuntakaari. Viimeisin kehitys osoittaa kuitenkin, että näin tuskin käy. Tietoyhteiskuntakaari muuttuu kesäkuussa 2018 laiksi sähköisen viestinnän palveluista (laki 68/2018). Taustalla olevista eduskunta-asiakirjoista ilmenee, että nimitys kaari koettiin perustuslakivaliokunnassa vanhahtavaksi ja epäonnistuneeksi. Valiokunnan mukaan ”laintasoisen säädöksen nimikkeessä on syytä esiintyä sana "laki", josta käy yksiselitteisesti ilmi myös säädöksen asema säädöshierarkiassa” (ks. perustuslakivaliokunnan lausunto 40/2017 vp. s. 5). Vastaavasti hallituksen esitys liikennekaareksi (161/2016 vp.) muuttui eduskuntakäsittelyssä laiksi liikenteen palveluista (ks. liikenne- ja viestintävaliokunnan mietintö 3/2017 vp., kohta Lain nimike).

    Kirjoittaja: Heikki E. S. Mattila