Oikeustiede:käärevelkakirja
käärevelkakirja
| käärevelkakirja |
Käärevelkakirja liittyy niin sanottuun kahden velkakirjan järjestelmään. Kahden velkakirjan järjestelmä kehittyi Suomessa nyt jo kumotun vuoden 1868 kiinnitysasetuksen aikana. Ajatuksena oli, että kiinnityksen hakijana oli velkoja, jolla oli saamisoikeus omistajaa nähden. Yhden velkakirjan käyttäminen oli kuitenkin epäkäytännöllistä, sillä velkakirjan tultua maksetuksi kiinnitys menetti merkityksensä, eikä velkakirjaa ollut mahdollista hyödyntää uudelleen. Tämän vuoksi luottokäytännössä kehittyi kahden velkakirjan järjestelmä, jossa käärevelkakirja toimi varsinaisena velkakirjana ja panttivelkakirja todistuksena kiinnityksestä.
Käärevelkakirja on kahden velkakirjan järjestelmässä se asiakirja, joka osoittaa velallisen velan pääoman ja ehdot. Kahden velkakirjan järjestelmässä käytetään käärevelkakirjan lisäksi panttivelkakirjaa, joka kiinnitetään kiinnityskelpoiseen omaisuuteen ja panttauksen yhteydessä siirretään velkojan hallintaan, jotta panttaus tulisi myös sivullisia sitovaksi. Käärevelkakirja osoittaa sitä velkaa, jonka vakuudeksi pantti on annettu.
Kahden velkakirjan järjestelmä tunnetaan edelleen Suomessa yrityskiinnityksessä, aluskiinnityksessä, ilma-aluskiinnityksessä ja autokiinnityksessä.Kirjoittaja: Jaakko Mikkilä
Lähikäsitteet
Käytetyt lähteet
Tepora&al2009, s. 126-128, TuomistoJ2007, s. 9-13, HavansiE1992
Alaviitteet
Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 21.11.2024: Oikeustiede:käärevelkakirja. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Oikeustiede:käärevelkakirja.)