syyttämismenetelmä | akkusatorinen menetelmä


syyttämismenetelmä
akkusatorinen menetelmä

Määritelmä rikosprosessin vallalla oleva perusmuoto, jonka mukaan oikeudenkäynnin aloittaminen, syyttäminen ja todisteiden hankinta kuluvat tuomioistuimen ulkopuoliselle henkilölle, useimmiten syyttäjälle (vrt. inkvisitorinen menetelmä)

Selite

Akkusatorisen menetelmän mukaan rikosasia käynnistyy yksinomaan syyttäjän tai rikoksen uhrin eli asianomistajan aloitteesta eli hänen nostamansa syytteen johdosta. Tuomioistuin on juttua ratkaistessaan sidottu syyttäjän syytteeseen (syytesidonnaisuus), eli tuomioistuin ei saa tuomita syytettyä sellaisesta teosta, josta rangaistusta ei ole vaadittu (oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain (689/1997) 11:3). Tuomioistuin on tämän mukaisesti sidottu siihen teonkuvaukseen, jonka perusteella rangaistusta on vaadittu. Tuomioistuin ei ole kuitenkaan sidottu syytteessä teosta käytettyyn rikosnimikkeeseen tai lainkohtaan, jonka nojalla rangaistusta on vaadittu. Oikeus ei ole myöskään sidottu syytetylle tuomittavaa rangaistusta koskevaan vaatimukseen.

Syytetyn tunnustus ei ole rikosasiassa sitova eikä yksistään riitä langettavan tuomion antamiseen. Todisteiden hankkiminen kuuluu syyttäjälle. Tuomioistuin saa kuitenkin omasta aloitteestaan hankkia näyttöä, jos se todennäköisesti ei tue syytettä (oikeudenkäymiskaaren (4/1734) 17:7).

Akkusatorisen menetelmän vastakohta on inkvisitorinen menetelmä (tutkimismenetelmä), jonka mukaan oikeudenkäynnistä huolehtiminen on tuomioistuimen asia. Nykyisin rikosprosessin oikeuskäsittely on myös törkeimpien rikosasioiden osalta puhtaasti akkusatorinen.

Lisätiedot
Kirjoittaja: Jyrki Virolainen

Lähikäsitteet

Käytetyt lähteet

EIF-IV, p. 6-7

Alaviitteet

Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 5.11.2024: Oikeustiede:akkusatorinen menetelmä. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Oikeustiede:akkusatorinen menetelmä.)

Siirry tarkastelemaan sivun muokkaushistoriaa →