Filosofia:naturalistinen virhepäätelmä
naturalistinen virhepäätelmä
| naturalistinen virhepäätelmä |
Määritelmä
Mooren väite, jonka mukaan moraalia ei voi palauttaa empiirisesti tutkittaviin, luonnollisiin ominaisuuksiin
Selite
G. E. Mooren (1873-1958) teoksen Principia ethica (1903) mukaan kaikki eettiset teoriat, jotka määrittelevät moraalisen hyvän jonkin naturalistisen ominaisuuden eli jonkin ei-moraalisen hyvän avulla syyllistyvät naturalistiseen virhepäätelmään. Naturalistinen ominaisuus on mikä tahansa olioiden, tekojen tai tekojen seurausten empiirisesti tiedostettava ominaisuus. Siten moraalisen kysymyksen ratkaiseminen selvittämällä, mitä mieltä ihmiset tästä asiasta ovat, on naturalistinen virhepäätelmä. Tämä ei tarkoita, että tosiasioilla ei olisi merkitystä moraalisten kysymysten kannalta, vaan sitä, että päätelmään sisältyy aina myös erillinen normatiivinen kannanotto, josta voi olla arvoperustein eri mieltä, vaikka olisi samaa mieltä kaikista tosiasioista.
Erikieliset vastineet
| naturalistic fallacy | englanti (English) |
Lähikäsitteet
- avoimen kysymyksen argumentti (vieruskäsite)
- hyvä (vieruskäsite)
- naturalismi (vieruskäsite)
Käytetyt lähteet
AhokasA2010, OksanenMLaunisVSajamaS2010, MäättänenP1995, HallamaaJ2008, KokkonenT2016
Alaviitteet
Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 21.11.2024: Filosofia:naturalistinen virhepäätelmä. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Filosofia:naturalistinen virhepäätelmä.)