Määritelmä
talouspoliittinen suuntaus, jonka mukaan vapaa yksityisomistusoikeus, vapaat markkinat ja vapaakauppa ohjaavat tehokkaimmin ihmisten hyvinvoinnin kasvuun
Selite
Uusliberalismi on käsitteenä monitahoinen. Sen kapea määritelmä kuitenkin viittaa ajattelutapaan, joka kannattaa vapaata ja itseohjautuvaa markkinataloutta ja vastustaa niitä valtiollisia tai ylikansallisia institutionaalisia toimia, joiden avulla markkinoiden kehitystä pyritään ohjaamaan tai yhteiskunnassa vallitsevia, erityisesti tulonjakoa koskevia asiantiloja muuttamaan. Uusliberalismin kohdalla poliittisia käsitteitä kuvaavan määrittelyn vaikeus korostuu. Vaikka termi on yleisessä käytössä, juuri kukaan ei tunnustaudu uusliberalismin kannattajaksi. Se onkin ensisijassa haukkumasana. Uusliberalismin voidaan ajatella korostavan erityisesti taloudellista vapautta ja luottamusta markkinoiden itseohjautuvuuteen. Näitä ajatuksia ovat korostaneet uusliberalismin keskeiset teoreetikot Friedrich von Hayek (1889–1992) ja Milton Friedman (1912–2006). Usein tässä yhteydessä viitataan myös klassisen liberalismin ja taloustieteen isään Adam Smithiin (1723–1790), joskin suurelta osin väärin perustein. Smithin ajatus niin sanotusta luonnollisen vapauden järjestelmästä tulee suhteuttaa aikansa säännösteltyyn merkantilistiseen talouteen, jonka epäoikeudenmukaisia piirteitä hän kritisoi. Smith myös hyväksyi monia taloudellisen toiminnan rajoituksia, kuten pankkitoiminnan ja korkopolitiikan ohjauksen. Kysymys erilaisten taloudellisten ja ei-taloudellisten instituutioiden roolista on keskeinen tarkasteltaessa uusliberalismia. Monesti ajatellaan, että instituutioita tarvitaan taloudellisen tehokkuuden tavoittelussa esimerkiksi tarjoamaan lainarahaa kehittyville talouksille tai korjaamaan ns. markkinahäiriöitä. Kriisien ehkäisyssä ja hoidossa keskuspankit voivat esimerkiksi toimia kriisiin ajautuneiden talouksien rahoittajana tai viimekätisenä lainanantajana. Myös markkinoilla tuotetun varallisuuden uudelleenjako vaatii tätä tarkoitusta varten luotuja instituutioita. Uusliberalistit sen sijaan luottavat markkinoiden itseohjautuvuuteen eivätkä kannata tulonjakoa, joten institutionaalisia väliintuloja ei tarvita. Kun uusliberalismi määritellään näin suhteessa instituutioihin, ei suuri osa globaalin markkinatalouden kritiikistä osukaan uusliberalismiin vaan yleisesti markkinamyönteiseen ajattelutapaan. Tämä kritiikki voi kohdistua esimerkiksi poliittisen päätöksenteon alueen kaventumiseen taloudellisten kysymysten painoarvon kasvaessa, ylikansallisten instituutioiden ja yritysten vaikutusvallan kasvuun yli kansallisen päätöksenteon tai taloudellisen rationaalisuuden ensisijaisuuteen elämismaailman kustannuksella.
Lähdeviittaus tähän sivuun: Tieteen termipankki 21.11.2024: Filosofia:uusliberalismi. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Filosofia:uusliberalismi.)
