Kirjallisuudentutkimus:diskurssi
diskurssi
| diskurssi |
1. Kielellinen esitystapa tietyssä kontekstissa; kielellinen todellisuuden representointi, jolla on tilannesidonnainen muoto, säännöt, kohde ja päämäärät (ks. myös diskurssi kielitieteessä). Diskurssilla on useissa eurooppalaisissa kielissä perinteisesti ymmärretty tiettyä puheen tai kirjoituksen kokonaisuutta. 1960-luvun puolivälin jälkeen käsite sai Ranskassa uudenlaisen merkityksen etenkin Michel Foucault'n (1926-1984) ansiosta. Ferdinand de Saussure oli aikanaan esittänyt, että todellisuus tuotetaan objekteiksi merkkien avulla, ts. kieli luo ne objektit joista se puhuu. Foucault tarkastelee näitä ihmisten todellisuuden merkityksellistämiseen käyttämiä konkreettisia kielellisiä tapoja eli diskursiivisia käytänteita, jotka vaihtelevat ajan ja paikan mukaan. Näiden käytäntöjen systemaattista kokonaisuutta hän kutsuu diskurssiksi. Diskursseja ohjaavat usein julkilausumattomat säännöt siitä, mitä missäkin tilanteessa on lupa sanoa, miten sanoa, ja kuka voi sanoa. Säännöstöt vaihtelevat kielellisen, kulttuurisen, sosiaalisen jne. kontekstin ja kielenkäyttäjien kompetenssin mukaan. Diskursseja ovat esimerkiksi lääketieteen diskurssi, juridinen diskurssi tai hallinnollinen diskurssi mutta myös erilaiset sosiolektit. Myös kaunokirjallisuus muodostaa oman diskurssinsa tai diskurssien joukkonsa, mutta kulttuurintutkimuksen metodologiaan kuuluva diskurssianalyysi tarkastelee kaunokirjallisuutta lähtökohtaisesti samalla tavoin kuin muitakin diskursseja.
Diskurssien väliset suhteet eivät ole neutraaleja, vaan niiden välillä käydään jatkuvaa kamppailua todellisuuden merkityksellistämisestä. Valittu diskurssi rajaa pois muita mahdollisia tapoja tarkastella asiaa. Diskurssien välinen hierarkia ilmenee siinä, miten toiset diskurssit koetaan tietyssä tilanteessa luonnollisempina ja vallitsevimpina kuin toiset. Diskurssit eivät kuitenkaan muodosta yhtenäistä taktista kokonaisuutta, vaan ne ovat muuttuvia ja voivat olla keskenään jopa ristiriitaisia. Tässä piilee Foucault’n mukaan mahdollisuus vastarintaan ja kapinaan. Vastavallan potentiaalin vuoksi erityisesti postmodernin piirissä toimivat feminismin, queer-teorian ja postkolonialismin tutkijat ovat hyödyntäneet Foucault’n tuotantoa laajalti. Foucault on kuitenkin kohdannut kritiikkiä siitä, että hän olettaa vastavallankäytön potentiaalin liian suureksi eikä katso tarpeelliseksi tarkastella valtaa järjestelmänä, joka hyödyttää toisia ryhmiä enemmän kuin toisia.
Foucault korostaa teoksessaan L'Archeologie du savoir (1969, engl. The Archaeology of Knowledge), että diskurssit liittyvät kiinteästi vallankäyttöön, koska yhteiskunnalliset instituutiot käyttävät diskursseja hallitsemiseen. Hänen mukaansa kaunokirjallisuuden tekee poikkeukselliseksi se, että se sallii myös toisten diskurssien olemassaolon eikä pyri sulkeistamaan niitä. Esimerkiksi tieteellisessä diskurssissa tämä ei olisi mahdollista. Siksi fiktio voi edustaa kumoavaa tapaa käyttää kieltä. Myös Roland Barthes (1915-80) on pitänyt kirjallisuutta myönteisenä muutoksen voimana, joka pystyy vastustamaan muiden diskurssimuotojen valtaa.
2. Narratologiassa kerronnallisen ilmaisun taso (miten kerrotaan) erotuksena kerronnan sisällön tai tarinan tasosta (mitä kerrotaan). Kertojan diskurssi ja henkilön diskurssi on tapana erottaa toisistaan.
Latinan discursus=hajaantuminen
Ks. myös diskurssi filosofiassa, kielitieteessä, semiotiikassa ja ihmistieteissä.Erikieliset vastineet
| discourse | englanti (English) | |
| discurso | espanja (español) | |
| discorso | italia (italiano) | |
| discours | ranska (français) | |
| Diskurs | saksa (Deutsch) | |
| diskurss | viro (eesti) |
Lähikäsitteet
- representaatio (yläkäsite)
Käytetyt lähteet
HosiaisluomaY2003, FoucaultM1975, FoucaultM1984, RamazanogluC(toim.)1993
Alaviitteet
Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 21.11.2024: Kirjallisuudentutkimus:diskurssi. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Kirjallisuudentutkimus:diskurssi.)