Oikeustiede:oikeustermi
oikeustermi | lakitermi | juridinen termi
| oikeustermi | |||
| lakitermi | |||
| juridinen termi |
Oikeuden sanastoon viitataan suomalaisessa oikeuskielessä perinnäisesti lakitermi-ilmauksella. Ilmausta käytetään yleensä laajassa merkityksessä. Kyse ei ole ainoastaan (säädettyjen) lakien sisältämistä termeistä vaan ylipäätään oikeudellisissa yhteyksissä esiintyvistä termeistä. Tässä katsannossa myös oikeustieteen käyttämät vierasperäiset ilmaukset (esim. denuntiaatio, dereliktio jne.) ovat lakitermejä. Siten lakitermi on synonyymi ilmaukselle juridinen termi.
Oikeustermi-ilmaus on toistaiseksi varsin harvinainen ammattilakimiesten käytössä mutta looginen, koska se on linjassa ilmauksen oikeuskieli kanssa. Oikeustermi esiintyy mm. Euroopan parlamentin liikenne- ja matkailuvaliokunnan direktiiviä koskevan asiakirjan suomalaisessa versiossa (2004). Vastaisuudessa ilmauksen käyttö oletettavasti lisääntyy.
Oikeustermi voi olla yhtäältä sana, varsinkin yhdyssana, joka esiintyy vain oikeuskielessä (esim. prosessinedellytys, deliktivastuu), ja toisaalta sana, joka kuuluu myös yleiskieleen mutta jolla on oikeuskielessä tarkka erityinen merkitys: yleiskielessä juttu viittaa mihin tahansa asiaan, oikeuskielessä se tarkoittaa oikeusriitaa.
Muiden termien tavoin oikeustermi voi olla yksi sana (usein yhdyssana) mutta myös sanaliitto (vilpitön mieli, henkilöiden vapaa liikkuvuus). Se on useimmiten substantiivi, mutta ei välttämättä. Niin ikään verbit, kuten irtisanoa, ja adjektiivit, kuten oikeasaantoinen (harv.), saatetaan luokitella oikeustermeiksi. Nimenomaan juridiset käännössanakirjat sisältävät runsaasti verbi- ja adjektiivimuotoista oikeustermistöä.
Ero juridisten termien ja kielen muiden sanojen välillä on liukuva (ks. Ilmiön kuvaus).
Käsite on ajattelun luoma abstrakti hahmo, esineelle tai asialle ominaisten piirteiden kokonaisuus. Termi puolestaan on käsitteen nimitys, sen ilmiasu. Tästä syystä oikeustermi on erotettava oikeuskäsitteestä (juridisesta käsitteestä). Erottelun pohjalta voidaan ymmärtää mm. juridisen polysemian ja juridisen synonymian ilmiöt. Vaikka oikeuskieli tavoittelee täsmällisyyttä, nämä ilmiöt esiintyvät laajasti oikeustermien yhteydessä (ks. Laajempi kuvaus).
Ilmaus oikeusterminologia tarkoittaa lingvistisessä kielenkäytössä oikeudellisen sanaston tutkimusta, mutta lakimiehet käyttävät ilmausta useimmiten oikeustermistön synonyymina, ts. ilmaus viittaa juridisten termien muodostamaan kokonaisuuteen.
Keskeisimmät oikeustermien lähteet ovat oikeussanakirjat, oikeustietosanakirjat ja oikeustermipankit.Kirjoittaja: Heikki E. S. Mattila
Lähikäsitteet
Käytetyt lähteet
MattilaH2009, s. 1175-1180, MattilaH2012, s. 27-38, MattilaH2013, s. 137-160, MattilaH2017, s. 165-197
Alaviitteet
Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 5.11.2024: Oikeustiede:oikeustermi. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Oikeustiede:oikeustermi.)