Oikeustiede:oikeustermi/laajempi kuvaus

Palaa takaisin käsitesivulle

Rajanveto yleiskieleen. Leimallisesti juridiset termit kuvaavat sellaista, jonka olemassaolo johtuu nimenomaan oikeusjärjestyksestä, ts. sellaista, jonka oikeusjärjestys itsessään perustaa ja järjestää (oikeusinstituutiot), ja sellaista, joka voidaan perustaa tai muodostaa vain oikeusjärjestyksen mukaisesti (mm. oikeustoimet). Lisäksi juridisiksi termeiksi voidaan lukea myös oikeustosiasioita tarkoittavat sanat silloin, kun ne ominaispiirteet, joihin oikeusjärjestys liittää vaikutuksia, vastaavat oikeusjärjestyksen erikseen asettamia ehtoja. Tällainen on esimerkiksi erehdys (Vocabulaire juridique, toim. G. Cornu, useita painoksia, johdantoessee).

Polysemia. Juridinen polysemia tarkoittaa, että oikeustermillä voi olla useita merkityksiä, ts. sillä voidaan ilmaista useita oikeuskäsitteitä. Ilmiöllä on oikeuskielessä suuri merkitys. Se on pikemmin sääntö kuin poikkeus. Keskeinen selitys tälle on se, että oikeusjärjestykset ovat muuttuneet – ja muuttuvat jatkuvasti – ajan myötä.

Usein oikeustermin eri merkityssisällöt kytkeytyvät läheisesti toisiinsa. Termin ilmentämät käsitteet ovat hierarkkisia tai osittain sisäkkäisiä. Objektiivisen oikeuden kannalta (oikeusalana) termi perintöoikeus kattaa laajassa merkityksessä sekä lakimääräisen perimyksen että testamentaarisen perimyksen (testamenttiperimyksen). Tällöin se on synonyymi sanalle jäämistöoikeus. Suppeassa merkityksessä perintöoikeus on testamenttioikeudelle rinnakkainen ilmaus, joka tarkoittaa vain lakimääräistä perimystä. Lisäksi perintöoikeudella voidaan viitata perimykseen instituutiona, ja toisaalta sitä käytetään myös subjektiivisen oikeuden merkityksessä (ts. perintöoikeus = ʼoikeus perintöönʼ).

Polysemia merkitsee, että juridisen tekstin tulkitsijan on kontekstin perusteella osattava valita termille oikea merkityssisältö.

Synonymia. Synonymia viittaa polysemiaan nähden käänteiseen ilmiöön: tapauksiin, joissa useat termit ilmaisevat saman käsitteen. Esimerkiksi termit oikeusistuin ja tuomioistuin ilmentävät samaa käsitettä (joskin edellinen on tyyliarvoltaan hieman vanhahtava). Myös synonymia on lakitermistössä yleistä. Muissa kuin romaanisissa kielissä, kuten suomessa, saman käsitteen ilmaisee usein sekä vierassana että kotoperäinen sana. Esimerkiksi (siirto)ilmoituksesta voidaan käyttää latinalaisperäistä sanaa denuntiaatio ja talousarviosta alkujaan muinaisranskalaista, sittemmin englannin kielen välityksellä maailmalle levinnyttä sanaa budjetti.

Erityisen yleinen ilmiö on osittainen synonymia. Se on juridisen kielenkäyttäjän kannalta petollinen. Silloin, kun kahden ilmauksen merkityssisällöt kattavat pääosin toisensa, saattaa syntyä väärinkäsityksiä. Tällaisia ovat esimerkiksi termit tuomioistuinlaitos ja oikeuslaitos. Niitä käytetään oikeuskielessä usein täysin synonyymisinä. Tarkka oikeustekninen määrittely erottaa ne kuitenkin toisistaan: tuomioistuinlaitos on pelkästään tuomioistuinten muodostama kokonaisuus. Oikeuslaitokseen sitä vastoin luetaan tuomioistuinten lisäksi asianajajalaitos, syyttäjälaitos, ulosottoviranomaiset ja vankeinhoitolaitos (ks. Valter—Valtioneuvoston termipankki, Tuomioistuinsanasto).

Juridinen antonymia. Kun sanat ilmentävät toistensa vastakohtia (esim. kylmä ja kuuma), puhutaan antonymiasta. Oikeudellinen sääntely rakentuu laajassa mitassa antonymisten suhteiden hyödyntämiselle. Tällainen suhde on esimerkiksi oikeus – velvollisuus. Ilmiö on erittäin monimuotoinen ja vaikeasti jäsennettävä. Juridisessa tekstissä vastakohtaissuhteessa saattavat esiintyä esimerkiksi tuomioistuinratkaisu ja sopimus.

Oikeustermistön muodostuminen. Oikeuskielen termistö voi lähtökohtaisesti muodostua kolmella tavoin: 1. kielessä jo oleva sana saa erikoistuneen merkityksen, 2. kieleen luodaan (esim. johtamalla) neologismi eli uudissana, 3. sana lainataan vieraista kielistä.

1. Oikeuskielelle on leimallista, että siinä käytetään muita ammattikieliä laajemmin yleiskielen sanoja, joille on annettu täsmällisesti rajattu tai suorastaan yleiskielestä poikkeava merkitys (esim. kantaja ja vastaaja). Muotoutumassa olevilla oikeudenaloilla yleiskielisten sanojen siirtyminen oikeuskieliseen käyttöön on erityisen laajaa. Viimeaikaisena esimerkkinä voidaan mainita ympäristöoikeus ja siinä käytettävät termit päästö, ongelmajäte, maa-aines jne. Niin ikään on mahdollista, että sanan tyyliarvo kohoa ja se siirtyy vähitellen oikeuskieleen (esim. alkujaan sutkauksena syntynyt avoliitto).

2. Erikoiskielten sanastossa kielen kehitys näkyy poikkeuksellisen selvästi. Niille ovat luonteenomaisia neologismit eli uudissanat tai uudismuodosteet. Kun kysymys on leksikaalisista neologismeista (sanan ilmiasusta, ei sen merkityksestä), juridisia uudistermejä muodostetaan usealla eri tavalla. Näitä ovat kokonaan uusien sanojen luominen, sanojen johtaminen jo olemassa olevista sanoista (yleensä abstraktiotasoa nostamalla) sekä yhdyssanojen ja sanaliittojen tuottaminen.

Nykyaikana kokonaan uusien omaperäisten (ei lainattujen) perussanojen muodostaminen oikeuskieleen on verrattain harvinaista. Niitä kuitenkin syntyy mm. akronyymeina eli kirjainsanoina, jotka koostuvat sanaliiton tai yhdyssanan osien alku- tm. kirjaimista. Akronyymit lausutaan ja niitä käytetään täysin muiden sanojen tavoin, esim. arava: säädöksissä esiintyy mm. aravalaina.

Oikeus ja oikeustiede ovat monimutkaisia ja abstrakteja ilmiöitä, joita pyritään hallitsemaan hienovaraisten erottelujen keinoin. Tällaisia erotteluja ovat tuottaneet mm. perussanat laki ja oikeus. Niiden johdoksia ovat mm. laillistaa, laillistaminen ja laillisuus sekä oikeuttaa, oikeuttaminen ja oikeutus.

Kaikkein suosituin keino – niin Suomessa kuin muualla – tuottaa juridisia uudistermejä on yhdyssanojen ja sanaliittojen muodostaminen. Selkeästi pelkästään oikeuskieleen kuuluvia perussanoja on varsin vähän. Mutta kun substantiiviin liittyy määre, sanoja tulee verrattomasti enemmän: luoksepääsyoikeus, vakavaraisuusvalvonta, kuluttajavalituslautakunta, ilmansuojeluilmoitus, tasa-arvovaltuutettu, tietosuojaviranomainen, perheasioiden sovittelu, kansainvälinen lapsikaappaus, ehkäisevä terveydenhuolto jne.

3. Sana-aineksen lainaaminen oikeuskielestä toiseen on historiallisesti ollut erittäin laaja-alaista, erityisesti vallankumousten ja modernisaation yhteydessä. Lainaamisen yhteydessä kieleen omaksutaan vierassanoja joko sellaisenaan tai mukautettuina taikka kieleen siirtyy vieraan esikuvan mukaisesti käännöslainoja ja merkityslainoja.

Jollei lakimieslatinaa lueta mukaan, sellaisenaan omaksutut vierastermit ovat suomalaisessa oikeuskielessä harvinaisia. Viime vuosikymmeninä termejä on kuitenkin otettu juridiseen suomeen alkuperäisessä muodossaan englannin kielestä. Oikeuskirjallisuudessa ja myös korkeimman oikeuden ratkaisuissa esiintyvät esimerkiksi ilmaukset factoring ja franchising. Mukautetut termit ovat sitä vastoin varsin yleisiä. Usein ne palautuvat viime kädessä latinan kieleen (konkurssi, domisiili jne.). Sama koskee käännös- ja merkityslainoja. Esimerkiksi oikeuslähde ja todistustaakka ovat kaikissa eurooppalaisissa oikeuskielissä esiintyviä käännös- ja merkityslainoja latinan kielestä).

Kirjoittaja: Heikki E. S. Mattila