Kielitiede:kliitti
kliitti | liite
| kliitti | |||
| liite |
Määritelmä
itsenäinen morfeemi, joka liittyy foneettisesti edeltävään tai seuraavaan sanaan
Selite
kliitti ei ole taivutuspääte; se voi liittyä enkliittisesti taivutuspäätteen perään, esim. Minullakin on koira 'Myös minulla on koira', He ostivatkin koiran 'Toisin kuin luulin, he ostivat koiran'. Sanan eteen liittynyt morfeemi on prokliittinen, esim. ranskan J´ ai lu.
Lisätiedot
VISK2008 Liite on itsenäisenä sanana esiintymätön morfeemi, joka liittyy sananmuotoon, ei vartaloon, esim. sinullahan, teitkö, enkä. Liitepartikkeleita ovat -han ~ -hän, -ko ~ -kö, -ks, -kin, -pa ~ -pä, -s sekä liitekonjunktio -kä. Lähellä liitteitä ovat syntagmaattisten sulaumien jälkiosat, esim. ettei. (» § 125–.) Possessiivisuffiksit eli omistusliitteet ovat pikemmin taivutuspäätteitä kuin liitteitä siinä suhteessa, että ne liittyvät nominatiivimuotoisen sanan vartaloon (piirteesi); ne sijoittuvat kuitenkin muiden taivutuspäätteiden jälkeen (perhettämme, perheessäni). Keskeiset liitepartikkelit liittyvät käytännöllisesti katsoen kaikkien sanaluokkien sanoihin, possessiivisuffiksit eivät.
Erikieliset vastineet
| kliittos | Suomen romanikieli (kaalengo tšimb) | |
| clitic | englanti (English) | |
| kliitik | viro (eesti) |
Lähikäsitteet
Käytetyt lähteet
VISK2008, TCA, KoivistoV2013, ELL
Alaviitteet
Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 22.12.2024: Kielitiede:kliitti. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Kielitiede:kliitti.)