lainsäätäjän tahto


lainsäätäjän tahto (luo nimityssivu)

Määritelmä Lainsäätäjän tahdolla tarkoitetaan säädöksen antajan tavoitteita. Epäselvempää on, missä ja miten ne ilmaistaan. Perustuslaki osoittaa Pel 3.1 §:ssä lainsäädäntövallan käyttäjäksi eduskunnan, mutta silti juristien kielenkäytössä lainsäätäjän tahto (ns. esityöt) säädöstulkintaan liittyvänä seikkana ja oikeuslähteenä viittaa eduskuntakäsittelyä olennaisesti laajemmin siihen, mitä yhteiskuntapoliittisia ja muita tavoitteita tietyllä säädöksellä - sen hierarkkiseen asemaan, antajaan ja lainsäädäntömenettelyn eri vaiheissa syntyneisiin asiakirjoihin katsomatta - on.

Selite

Lainsäätäjän tahto viittaa fiktiiviseen säätäjään. Kysymyksessä on oikeuslähdeopillinen ilmaisutapa siten, että lain tulkinnassa yhtenä tulkinta-argumenttina ja oikeuslähteenä käytetään seikkoja, joita säädöstä annettaessa on tavoiteltu. Lainsäätäjän identifiointi on sidoksessa siihen, minkä tyyppisestä säädöksestä on kysymys. Esimerkiksi asetusten yhteydessä lainsäätäjän tahto näkyy - heikosti - valtioneuvoston yleisistunnon asiakirjoissa. Kirkkolain tapauksessa säädösmuutoksen tavoitteistoa on luettavissa kirkolliskokouksen asiakirjoista. Kansainvälisen sopimuksen voimaansaattamislain ja EU-velvoitteita implementoivien lakienkin yhteydessä tavoitteita on luettavissa voimaansaatettavan tai implementoivan säädöksen johdanto-osista. EU-säädösten (asetus, direktiivi ja päätös) tavoitteet ilmaistaan säädöksen johdantojaksossa.

Suppeammassa merkityksessä termillä viitataan siihen, miten lain tavoitteet ilmastaan kansallisissa valmisteluasiakirjoissa. Ne muodostavat hierarkkisesti nousevan järjestelmän, jossa lakitekstin muutoksiin liittyvät uudet perustelut syrjäyttävät edelliset. Ensivaiheena ovat virkamiesvalmistelussa syntyneet lainvalmisteluasiakirjat; seuraavana on hallituksen esitys, sitten asiaa tarkoittava valiokuntamietintö sekä valiokunnalle annetut muiden valiokuntien lausunnot ja viime vaiheessa täysistuntopäätöksin hyväksyttyjen valiokuntamietinnöstä poikkeavien säädösmuotoilujen perustelut. Hyväksyessään lakitekstin eduskunnan täysistunto hyväksyy myös valiokunnan mietinnön. Tähän II käsittelyssä tehtävään päätökseen saattaa liittyä täysistunnon hyväksymiä, käsillä olevan lakiehdotuksen tulkinnan ohjaamiseen tähtääviä tavoitteita (ns. ponsilauselmina).

Reaalimaailman lainsäätäjien tahdonilmauksiin ei laintulkinnassa useinkaan syvennytä erityisen perusteellisesti. Tällaisia seikkoja ovat mm. hallitusohjelman lainsäädäntöpoliittinen osa, hallituksen esityksen lähetekeskustelussa esitelleen valtioneuvoston jäsenen, vastuuministerin esittämät perustelut, valiokuntamietinnön vastalauseet (e contrario tulkintavaikutuksin) ja valiokunnan saamien lausuntojen eriävät mielipiteet sekä mietintövaliokunnan puheenjohtajan mietintöesittely I täysistuntokäsittelyn alussa, puhumattakaan eduskuntaryhmien ryhmäpuheenvuorojen kannanotoista tai yksittäisten kansanedustajien puheenvuoroista.

Lisätiedot
Kirjoittaja: Ilkka Saraviita

Lähikäsitteet

Alaviitteet

Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 22.12.2024: Oikeustiede:lainsäätäjän tahto. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Oikeustiede:lainsäätäjän tahto.)

Siirry tarkastelemaan sivun muokkaushistoriaa →