Filosofia:idealismi

Kohteesta Tieteen termipankki
Loikkaa: valikkoon, hakuun

idealismi

idealismi
Määritelmä metafyysinen ja tietoteoreettinen näkemys, jonka mukaan ideat ovat tiedon todellinen lähde ja ideat ovat ensisijaisia olioihin nähden
Selite Idealismin mukaan todellisuus on pohjimmiltaan mentaalista, ihmismielen tuotetta; ontologinen idealismi kieltää mielestä riippumattoman olevan olemassaolon. Idealismin äärimuoto on solipsismi, jonka mukaan vain havaitseva subjekti on olemassa.
Idealismia voidaan tarkastella myös tietoteoreettisesti ja kielifilosofiassa. Epistemologisen idealismin mukaan meillä voi olla tietoa vain sellaisesta todellisuudesta, jonka olemme jollakin tavalla mielen, kielen ja käsitteiden avulla ”luoneet” tai ”rakentaneet”.
Ontologisen idealismin ja ontologisen realismin, jonka mukaan maailma on riippumaton ihmismielistä, vastakkainasettelu alkoi jo antiikin filosofiassa.
1. Protagoras (n. 490-420 eaa) esitti, että ”ihminen on kaiken mitta” (homo mensura). Idealistisia vivahteita esiintyy myös Platonin (427-347 eaa) ja hänen seuraajiensa filosofioissa (objektiivinen idealismi), siitäkin huolimatta, että Platonin varsinainen ideaoppi on realistinen.
2. Uudella ajalla subjektiivisen idealismin, joka korostaa maailman riippuvuutta ihmismielistä, muotoili George Berkeley (1685-1753) (hänen oppiaan sanotaan joskus myös teistiseksi idealismiksi). Tämän fenomenalistisen kannan mukaan oleminen on havaituksi tulemista (esse est principi). Luonnollinen maailma on kuitenkin olemassa, sillä Jumala havaitsee sen
3. Transsendentaalisessa idealismissaan Immanuel Kant (1724-1804) pyrki yhdistämään epistemologisen idealismin epistemologiseen realismiin (Lue tarkemmin Logos-verkkoensyklopediasta).
4. Kantin filosofiasta lähti monitahoinen filosofinen suuntaus saksalainen idealismi (edustajia mm. J.G. Fichte (1762-1814), F.W.J. Schelling (1775-1854) ja G.W.F. Hegel (1770–1831)). Tunnetuin näistä saksalaisen idealismin muodoista on Hegelin absoluuttinen idealismi, jonka mukaan todellisuutta ei voida samastaa yksityisen subjektin ajatteluun tai kokemuksiin vaan se on yksilöllisistä minuuksista riippumattoman absoluuttisen ”maailmanhengen” historiallista kehittymistä. Siten idealismi ei ole ristiriidassa ontologisen realismin kanssa.
5. 1800-luvun lopulla F. H. Bradley (1846-1924) edusti Englannissa Hegel-vaikutteista idealismia ja Yhdysvalloissa Pragmatismissa voidaan nähdä pyrkimystä idealismin ja realismin yhteensovittamiseen. 1900-luvulla analyyttinen filosofia on suhtautunut idealismiin pääosin kriittisesti, erityisesti G. E. Moore (1873-1958), joka julkaisi vuonna 1903 kuuluisan idealismin vastaisen kirjoituksen "Refutation of idealism". Idealistisia piirteitä voidaan kuitenkin löytää, paitsi Ludwig Wittgensteinin (1889-1951) varhaisfilosofiasta, myös Robert Brandomin (1950-) ja John McDowellin (1942-) uushegeliläisyydessä.
Lisätiedot
Lue lisää Logos-ensyklopediasta!

Vieraskieliset vastineet

idealismenglanti
idealismoespanja
idealismoitalia
idealismoportugali
idéalismeranska
idealismruotsi
Idealismussaksa
idealismviro

Lähikäsitteet

Käytetyt lähteet

PihlströmS2014, Logos2007, BunninNYuJ2004, HonderichT1995, CraigE1998, MäättänenP1995, RitterJGründerK1971

Alaviitteet

Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 16.01.2019: Filosofia:idealismi. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Filosofia:idealismi.)