Filosofia:saksalainen idealismi

Kohteesta Tieteen termipankki
Loikkaa: valikkoon, hakuun

saksalainen idealismi

saksalainen idealismi
Määritelmä 1700 ja 1800-luvun taitteen filosofinen suuntaus Saksassa, joka korosti kokemuksen sijaan ideoita tiedon lähteenä
Selite Saksalainen idealismi oli laaja ja monimuotoinen suuntaus Saksan filosofiassa, jonka tärkeimmiksi edustajiksi yleisesti katsotaan Immanuel Kant (1724-1804), Johann Gottlob Fichte (1762-1814), Friedrich Wilhelm Joseph von Schelling (1775-1854) ja Georg Friedrich Wilhelm Hegel (1770-1831). Saksalaisen idealismin aikaa on usein kuvattu saksalaisen filosofian klassiseksi kaudeksi. Suuntaus lähti Kantin transsendentaalisesta idealismista ja saavutti huippunsa Hegelin absoluuttisessa idealismissa. Vaikka suuntauksen ajattelijoille oli yhteistä ideoiden korostus tiedon lähteenä, he käsittelivät myös monia muita asioita kuin tietoteoria ja metafysiikka, esimerkiksi etiikkaa, estetiikkaa, logiikkaa, oikeusfilosofiaa ja yhteiskuntafilosofiaa.

Vieraskieliset vastineet

German idealismenglanti

Lähikäsitteet

Käytetyt lähteet

ProteviJ2005, AmeriksK2000

Alaviitteet

Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 21.03.2019: Filosofia:saksalainen idealismi. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Filosofia:saksalainen idealismi.)


Siirry tarkastelemaan sivun muokkaushistoriaa →