synonyymi - lähikäsite

MARTINIUS, MATTHIAS 1689: Hodegus Finnicus eller Finsk Wägwijsare. Näköispainos, SKS 1968. SWK 1. PETRAEUS, ESKIL 1649: Linguae Finnicae Brevis institutio. Näköispainos, SKS 1968. SWK 1. VHAEL, BARTHOLDUS 1733: Grammatica Fennica. Näköispainos, SKS 1968. SWK 1. Nämä tyypit siis ymmärsivät, että 'praeteritum' on yläkäsite, ja että suomessa niitä on useanlaisia. Yksikään heistä ei vielä sanonut i-tunnuksellista preteritiämme "imperfektiksi". Vhael käytti kyllä nimitystä "imperfekti", mutta aivan eri merkityksessä kuin nykyään on tapana: hän nimitti nykyistä KONDITIONAALIA "konjunktiivin imperfektiksi" ja vastaavasti "konjunkktiivin perfektiksi" hän nimitti ne-modusta, eli nykyistä potentiaalia.

STRAHLMANN, JOHANN 1810: Finnische Sprachenlehre für Finnen und Nicht-Finnen. M.E. Ibersen, St. Petersburg. SWK 1. SWK= Suomen wanhat kieliopit, toim. Kalevi Wiik. Turun yliopiston fonetiikan laitos, 1987. Strahlmannn otti käyttöön suomen tempuksista ne nimet, jotka nykyisinkin ovat käytössä. Hän ei ilmeisesti ymmärtänyt, että ne olivat 2-osaisen nimityksen perusosan (praeteritum) täsmentäviä määritteitä.

Hienoa analyysiä ja tarkkuutta, juuri tällaisen tiedon esittämiseen tämä keskustelupuoli sopii hyvin - siis lisätietoa, joka ei mahdu käsitesivulle. Maria, muokkaa vapaasti myös itse käsitesivua, jos sinulla olisi sinne parannuksia, esim. määritelmään, selitteeseen, käännösvastineisiin tai lähteisiin!