Oikeustiede:yliopisto/laajempi kuvaus

Palaa takaisin käsitesivulle

Suomen ensimmäinen yliopisto on vuonna 1640 perustettu Turun Akatemia, joka Turun palon (1827) jälkeen siirrettiin Helsinkiin vuonna 1828. Vuonna 1849 aloitti Helsingfors tekniska realskola, joka muuttui vuonna 1908 Teknilliseksi Korkeakouluksi. Suomen Liikemiesten Kauppaopistosta muodostui vuonna 1911 Kauppakorkeakoulu. Muutoin tiedekorkeakoulut ovat syntyneet itsenäisyyden aikana ja pääosa niistä 1960-luvulla. Taidekorkeakouluilla on perinteitä 1800-luvulta, mutta yliopistoja (korkeakouluja) ne ovat olleet vasta itsenäisyyden aikana.

Tiede- ja taidekorkeakoulujen tutkinnot määritellään alemmiksi (kandidaatin) ja ylemmiksi (maisterin) korkeakoulututkinnoiksi, lisensiaatin tutkinnoiksi ja tohtorin tutkinnoiksi. Lääketieteessä, hammaslääketieteessä ja eläinlääketieteessä tutkintojärjestelmä eroaa ja näillä aloilla voidaan suorittaa myös erikoistumistutkintoja. Kandidaatin tutkinnot tulee suorittaa yleensä kolmen vuoden opinto-ohjelmassa ja maisterin tutkinnot kandidaatin tutkintoa seuraavassa kaksivuotisessa koulutuksessa. Opetus on julkista.

Yliopiston opiskelijaksi voidaan hyväksyä henkilö, joka on suorittanut ylioppilastutkinnon tai ammatillisen opetuksen tutkinnon sekä useissa tapauksissa lisäksi läpäissyt vaaditun pääsytutkinnon (numerus clausus). Tieteellisen jatkotutkinnon (lisensiaatin tutkinto, ammatillinen lisensiaatin tutkinto ja tohtorin tutkinto) voi suorittaa henkilö, joka on suorittanut ylemmän korkeakoulututkinnon tai vastaavan ulkomaisen tutkinnon.

Yliopiston jäseniä ovat opetushenkilökuntaan ja muuhun henkilökuntaan kuuluvat henkilöt sekä yliopiston opiskelijat. Yliopistojen itsehallinnon mukaisesti nämä ryhmät muodostavat myös yliopiston hallinnon, joskin yliopiston hallinnossa on myös ulkopuolisia jäseniä.

Yliopistot ovat suomenkielisiä, ruotsinkielisiä tai kaksikielisiä. Kaksikielisiä ovat Helsingin yliopisto, Aalto-yliopiston teknillinen korkeakoulu ja taideteollinen korkeakoulu sekä Taideyliopisto. Ruotsinkielisiä ovat Svenska Handelshögskolan, Åbo Akademi ja Helsingin yliopiston Svenska social- och kommunalhögskolan.

Yliopistot ovat oikeushenkilöitä. Julkisoikeudellisilla yliopistoilla on oma pääoma. Rahoituksesta vastaa pääasiassa valtio.

Yliopiston opiskelijat muodostavat ylioppilaskunnan, joka on julkisoikeudellinen yhteisö. Ylioppilaskunnalla on oikeus periä eräitä maksuja ja osallistua ylioppilaskuntana eräisiin toimintoihin. Ylioppilaskunnilla on itsehallinto. Vapaan kansalaistoiminnan puolella niiden tarkoitus on olla jäsentensä yhdysside ja edistää jäsentensä yhteiskunnallisia, sosiaalisia ja henkisiä pyrkimyksiä.