vesioikeudellinen korvausjärjestelmä


vesioikeudellinen korvausjärjestelmä

Määritelmä vesistöhankkeista aiheutuvien edunmenetysten korvaamisesta säädetään yleisestä korvauslainsäädännöstä poiketen vesilainsäädännössä

Selite

Vesienkäytöstä toisille aiheutuvat edunmenetykset ovat laillisia, kun ne aiheutetaan lupapäätöksessä määritellyllä tai muutoin laissa sallitulla toimenpiteellä (vesilain 587/2011 13 luku). Siksi niihin ei sovelleta yleisen vahingonkorvauslain säännöksiä. Hankkeesta tai toiminnasta saattaa kuitenkin aiheutua myös vahinkoja, jotka ylittävät mainitun laillisuusperusteen, jolloin tarkasteltavaksi tulee, ovatko ne tuottamuksellisesti eli oikeudenvastaisesti aiheutettuja vai esimerkiksi ylivoimaisesta tapahtumasta (force majeure) aiheutuvia. Edellisessä tapauksessa soveltuu yleensä vahingonkorvauslaki, jälkimmäisessä korvausvastuu määräytyy siitä hieman poikkeavalla tavalla. Jos vahinko täyttää ympäristövahinkolaissa (737/1994) tarkoitetun ympäristövahingon tunnusmerkistön, sovelletaan tämän lain ankaraa vastuuta koskevia aineellisia säännöksiä riippumatta vahingon aiheutumisen laillisuudesta, mutta menettelynä on vesilain mukainen lupamenettely.

Kun kysymys on ensin mainituista laillisista menetyksistä, sovelletaan ns. edunkorvausperiaatetta, mikä tarkoittaa, että vahingonkärsijä saatetaan siihen taloudelliseen asemaan, missä hän olisi ilman vahinkoa aiheuttavaa hanketta tai toimenpidettä. Tätä varten laissa on lueteltu edunmenetysten eli vahinkojen kategoriat, joissa korvausvelvollisuus syntyy (vesilain 13 luvun 9 §). Siinä mainitut menetykset ovat jaettavissa kolmeen ryhmään, ensinnäkin sellaisiin, jotka aiheutuvat luvansaajalle myönnetystä oikeudesta lunastaa tai käyttää toisen omaisuutta (pakkotoimikorvaus), toiseksi niihin, jotka aiheutuvat toisen oikeuden tai omaisuuskohteen esineellisestä vahingoittamisesta tai käytön estämisestä (vahingonkorvaus) sekä kolmanneksi, korvausvastuuta laajentaen, eräille ilman esineellistä oikeutta vahinkoalueeseen oleville tahoille aiheutuviin tärkeisiin menetyksiin. Näitä ovat esimerkiksi vakiintuneeseen yleiskäyttöiseen vedenottoon tai ammattimaiseen kalastukseen kohdistuvat merkittävät menetykset.

Korvaukseksi katsotaan myös luontaiskorvaus, joka tietyissä tapauksissa on mahdollinen tai pakollinenkin (toimenpidekorvaus). Tämä koskee esimerkiksi kiinteistökohtaisen vedensaantimahdollisuuden menetystä tai merkittävää heikentymistä, jolloin luvansaajan on toteutettava toimiva muu ratkaisu.

Korvauskysymykset käsitellään osana vesilupamenettelyä samanaikaisuusperiaatteen mukaisesti (13 luvun 7 §). Tämä tarkoittaa, että toiminnan aloittaminen vaatii pääsääntöisesti sekä lupa-asian että korvauskysymyksen lainvoimaista ratkaisemista. Eräin edellytyksin korvauskysymys saatetaan kuitenkin siirtää erikseen ratkaistavaksi (kaksivaiheinen menettely). Asianosaiset saavat sopia korvauksista, mutta se on tehtävä kirjallisesti.

Lisätiedot
Kirjoittaja: Erkki J. Hollo

Lähikäsitteet

Käytetyt lähteet

HE227/2009, HolloE2014, PietiläJ1973, Kuusiniemi&al2013

Alaviitteet

Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 22.12.2024: Oikeustiede:vesioikeudellinen korvausjärjestelmä. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Oikeustiede:vesioikeudellinen korvausjärjestelmä.)

Siirry tarkastelemaan sivun muokkaushistoriaa →